Varaslähtö ystävänpäivään

Otimme naisporukalla varaslähdön ystävänpäivän viettoon ja varasimme tunnelmalliseksi yhdessäolonpaikaksi Tonttulan talon Muuramen Kivitaskusta. Valinta ei olisi voinut onnistua paremmin. Tonttula on hirrestä rakennettu uniikki sininen satulinna, jonka Tonttulan emännän Mella Nousiaisen puoliso Hannu Nousiainen on tonttuja varten paikalle suunnitellut. Kynttilät, kymmenet huovutustyöt, taulut, tontut, mennikäiset ja keijut toivat tunnelmaa. Pihassa suuret huovutetut hevoset Onni ja Ilo vartioivat illan viettäjien rauhaa. Illan ohjelmassa oli musiikkia, pienten huovutustöiden tekoa ja ystävänpäiväkorttien askartelua. Eikä iltaa naisten kesken voi viettää ilman ruokapöydän houkutuksia. Eilisen illan tunnelmat haihtuvat taatusti yhtä hitaasti kuin herkut vyötäröltä.

Ansku ja Salla laittelevat nyyttäriperiaatteella tuotuja herkkuja tarjolle

Herkkujen taustalla Mellan huovutustöitä peikkoja ja menninkäisiä.

Ystävyys on juhlan arvoinen asia.

Mella Nousiaisen huovutusharrastus lähti tontuista. "Aloin vuonna 1995 tehdä tonttuja joiden rinnalle ovat myöhemmin tulleet peikot, menninänkäiset, keijut ja enkelit. Yhä enemmän olen alkanut myös tehdä sisustustavartoita, mutta lähes kaikelle tekemälläni yhteinen nimittäjä on huopa", tonttulan emäntä kertoo. Mella on rakentanut tonttulan maailmaa harrastuksena opettajan työnsä ohessa. Nyt mukaan on tullut myös artesaaniopinnot. Tonttulaa voi vuokrata omiin juhliinsa, siellä on vietetty jo tunnelmallisia ristiäisia, syntymäpäiväjuhlia ja lasten teemasynttäreitä. Pihalla on joulunaikaan tonttupolku, kesällä taikametsä ja menninkäispolku. Tonttulassa järjestetään myös askartelukursseja erilaisilla teemoilla. Pihapiiriin on rakenteilla arvatenkin Muuramen suurin, noin 30 kylpijää vetävä savusauna.


Sydänten huovutus käynnissä


Silja ja Mellan uniikit huovustustyöt


Eveliina ja Hannele epäilemättä nauttivat illan tunnelmasta

Vaikka alunperin ystävänpäivää onkin Amerikassa alettu viettää rakastavaisten päivänä, Suomessa helmikuisena päivänä muistetaan yleensä ystäviä. Hilkka teki vain yhden ystävänpäiväkortin, mutta sydämiä hän liimaili siihen sitäkin reilummin.


Hilkka sai mahtumaan yhteen korttiin peräti seitsemän sydäntä. Paikalle tuoduista runokirjoista hän löysi niin monta tilanteeseen sopivaa runoa, että valinta oli vaikeaa. Niinpä korttiin päätyi 20 runoa rakkaalle ystävälle ja puolisolle. Vaikka aviovuosia pariskunnalle on jo kertynyt ja Hilkka onkin ikinuori, emme sentään uskoneet, kun Hilkka luki runot ääneen ja kertoi antavansa kortin puolisolleen 94 avioliittovuoden jälkeen. Kortin tekijä huomasikin, että numerot menivät väärinpäin, vuoden päästä tämä pari viettää kultahääpäiväänsä. Näin kauniisti Hilkka toivottaa hyvää ystävänpäivää puolisolleen:

Kahdesta en luovu. Sinusta ja Minusta.
Ai jai, miten lutusta.

Tosiystävyys ei ole koskaan pilvetön.
Tämä sopii Hilkan mielestä erinomaisesti avioliittoonkin. Mitä kauemmin on avioliitossa, yhteisten, vaikeidenkin kokemusten myötä toinen tulee aina vain rakkaammaksi.


Sinä kirjoitit maailman kauneimman rakkausrunon. Et paperille vaan minuun. Et kynällä vaan hellyydellä.
Aina vain paranee.

Olenko hullu vain olenko rakastunut? Kai olen hullusti rakastunut.
Ihan mukavasti sanottu 49 avioliittovuoden jälkeen. Meillä nuoremmilla on siis vielä toivoa.


Ilta oli oikein leppoisa ja mukava. Yhdessäolo alueen naisten kesken on välitöntä eikä ikärasismia tunneta. Samaan tupaan mahtuvat kaikki naisen nahkoihin syntyneet, jotka ymmärtävät yhdessäolon virkistävän vaikutuksen mahdin.