Seija tuli naisen ikään

Seija ylitti neljänkympin rajapyykin ja juhlat venyivät hänen yllätyksekseen kaksipäiväisiksi. Koska Jyvässeudun miehet eivät ole tottuneet jättämään juhlimista väliin, mikäli siihen vähänkään on aihetta, olivat he jo edellisenä iltana käyneet onnittelemassa kakkuja valmistellut Seijaa. Koska kutsu juhlaan ei ollut koskenut heitä, päättivät he järjestää juhlat itse päivänsankarin kotitiluksille. Yöllä oli juhlakalulle ollut tarjolla savusaunaa ja uuniperunaa Vanhasen Matin malliin. Mikael oli tietysti pitänyt huolen siitä, että kinoitta ei näissäkään juhlissa jääty. Koska kutsua juhliin ja sisätiloihin ei ollut esitetty, oli valkokangas levitetty pihalle. Niinpä nähtiin Seijan elämästä ne palat, jotka eivät olleet liian arkaluonteisia kuvin esitettäväksi. Loput kohtaukset kuultiin vain suullisina muisteluina.

Seuraavana iltana tupsahteli monikansallisia, naisellisia naisia paikalle useita kymmeniä. Satu ja Minna olivat tehneet rynnäkön Sadun äidin vintille erityisen onnistuneilla lopputuloksilla. He juhlistivat minimekoillaan ja kampauksillaan päivänsankarin syntymävuosikymmentä. Minna oli polviin ulottuvine saappaineen niin tyrmäävä ilmestys, että siippansakin oli puhelimessa harmitellut reissussa oloaan, kun kerrankin olisi ollut naiskauneutta tarjolla.



Arabinainen katselee kauhuissaan Minnan minimuotia.




Eikä voinut edes katsella moista säädyttömyyttä tämän alettua vielä esitellä sääriään.





Auli oli vieraillut tytärtensä korukaapeilla ja olikin kuin kävelevä korumainos.

Reipas ja urheilullinen Seija pokkasi lahjakseen golfkurssin ja lahjakortin, jolla voi hankkia golfmailan, siivousaineita tai vaikkapa ne hyvät työkengät, mitä uraputkeen sukeltaja varmasti tulee tarvitsemaan. Siskonsa Virpin avustuksella päivänsankari taikoi eteemme herkullisen pöydän, jonka antimia maisteltiinkin sitten lähes puoleen yöhön saakka.

Porukka oli värikästä ja monimuotoisen naisellista.
Yhtäkkiä sisään käveli shamaani, joka piti sankarille hauskan puheen.



Tiina kuin englantilainen lady Laura Ashleyltä ostetussa mekossaan.



Yksi illan hauskimmista laukuista oli taatusti Karoliinalla.


Virpi piti liikuttavan puheen, jossa totesi, että vaikka ikää tulee ja pesä pikkuhiljaa tyhjenee, pikkuinen Paju ja vähän isompi Ismo pitävät huolen siitä, että yksinjäämistä ei kuitenkaan tarvitse pelätä. Päivi puki Seijan sairaanhoitajan tamineisiin ja yhdessä siskot virkistivät hoitajan muistia siitä, mitä kipusisko saattaakaan tulla työpäivän mittaan tarvitsemaan. Hannele teki työterveyslääkärinä katselmuksen, jossa tutki työhön hinkuvan kelpoisuuden. Sydän oli paikallaan, näkö pelisilmää myöten kunnossa, notkeutta riitti vaakaan taipumiseen asti, hoitaja tunnisti polvinivelet ja tiesi miksi niiden on hyvä olla kunnossa. Lääkäri ei siis nähnyt mitään estettä onnistuneelle työhön paluulle.





Vielä kerran: Kuusikymmentäluvun mannekiinit.




Riittaa tulevaisuus lähes häikäisee...Vähän päälle nelikymppisenä on hyvä olla.

Seijan kosmetiikkahylly sai reilusti täydennystä sillä naiset tyhjensivät omia varastojaan. Joku lahjoitti suosikkiaineitaan, mutta saipa sankari jaloille tarkoitettua parfyymia, jonka lahjoittaja oli saanut anopiltaan reissutuliaisena eikä ollut tuotteeseen mielistynyt. Marja lahjoitti pienen pienen spraypullon, jonka kertoi olevansa aikaansa seuraavan naisen pikakampauksen salaisuus. Nuoruudesta tutut otsahiusten asettamisliikkeet on siis syytä opetella uudelleen. Pullo oli kooltaan sitä tasoa, että sen kanssa pääsee lentokoneeseen, jos Englantiin suuntautuvalla työnhakumatkalla tulee tarvetta kampauksen kohentamiseen. Lääkäri oli näet kertonut Englannin hoitajapulasta ja arvellut, että sankarin siipalla varmasti löytyy asennetta, mikäli Seija päättää lähteä työnhakuun tuonne saarivaltakuntaan.



Marja vannoo hyvän hiuskiinteen nimeen.

Juhlatalo hiljeni ja naiset poistuivat tahoilleen. Arabinaisilla oli vielä edessä poikkeaminen ABC:lle Tiinan pudotettua menomatkalla puhelimensa sen pihalle. Onneksi liikkeellä oli vain nuorisoa,

sen verran mustakaapuiset ilmestyksen herättivät huomiota. Muuramen seudun huoltoasemilla on totuttu erikoisesti pukeutuneisiin asiakkaisiin. Työntekijät eivät vähästä hätkähdä. Jos joku ostaa jäätelöä saunatakissa, he eivät edes kulmiaan kohota. Kyllä suomalainen toista suomalaista ymmärtää.