Elias Lönnrotin päivä 9.4

Elias Lönnrotin syntymäpäivää 9.4 vietetään myös suomen kielen päivänä. Pienessä Paikkarin torpassa Sammatissa kasvoi suurmies. Viime kesänä pääsin käymään tuossa torpassa lopultakin kauan sitä suunniteltuani.

Paikkarin torppa Sammatin kylässä pohjoisella Uudellamaalla on aurinkoisena kesäpäivänä idyllinen paikka. Torppa seisoo korkealla mäellä puiden ympäröimänä ja mäen alla väkehtii kirkasvetinen Valkjärvi . Tässä torpassa syntyi Elias Lönnrot 9.4.1802 kyläräätälin perheeseen. Isä Fredrik oli hyvä räätäli ja hauska jutunkertoja. Jo varhain perheessä huomattiin Elias – pojan erikoisen kovat lukuhalut. Kun ajattelee tuon ajan kirjallisuuden määrää, joka köyhissä perheissä rajoittui lähes raamattuun ja katekismukseen, täytyi pojan osata lukemisensa lähes ulkoa. Perheessä elettiin kädestä suuhun. Kun leipää ei ollut, Elias kiipesi puuhun lukemaan ja kykeni näin unohtamaan näläntunteensa. Neulomistyöt eivät Eliasta oikein kiinnostaneet. ”Kun et kelpaa räätäliksi niin ei sinusta tule mitään miestä”, isä saattoi tokaista.

Isä ei siis ollut kovin kannustava, mutta oli Suomen kansan onneksi väärässä. Paikkarin torpan pojasta tuli yksi kansallisen herätyksen keskeisistä hahmoista, Kalevalan luoja ja Suomen kirjakielen toinen isä.

Kehto tuvassa on alkuperäinen ja siinä pientä Elias poikaakin on keinuteltu. Suuri tuvan pöytä toimi sekä räätälinpöytänä että ruokapöytänä. Leivottaessa pöytälevy käännettiin toisin päin. Mustaksi petsattu kannel on Lönnrotin oma. Myös tuvan astiat ovat pääosin alkuperäisiä. Ruskeaksi maalatun kaapin alalaatikon kerrottiin toimineen myös Lönnrotin äidin vuoteena. Torpassa olikin alun perin vain tupa. Elias Lönnrotin vanhin veli Henrik rakennutti sen yhteyteen eteisen sekä pienen kamarin vuonna 1825.

Lönnrot tunsi tarvetta vakiintua vasta 50 vuoden iässä. Uutinen kihlautumisesta oli pommi Kajaanilaisille ja hämmästytti jopa Lönnrotin lähimmät ystävät. Eliasta oli pidetty vakiintuneena poikamiehenä joka oli naimisissa työnsä kanssa. Kihlattu oli Eliasta 20 vuotta nuorempi Maria Piponius, oululaisen värjärimestari Piponiuksen tytär, joka oli äiti oli syntynyt Piippolan pappilassa Gerhard Snellmanin tyttärenä. Lapsia perheeseen syntyi viisi, joista esikoispoika Elias kuoli parin vuoden vanhana aivokalvontulehdukseen. Neljästä tyttärestä jäi isänsä jälkeen elämään vain Ida, joka ei halunnut suostua järjestettyyn avioliittoon vaan lähti kiertelemään Eurooppaan opiskellakseen kieliä ja kuoli Siennassa, Italiassa.

Kauniin Sammatin kirkon puistossa on Eliaksen ja hänen nuorena kuolleiden lastensa ja vaimonsa haudat. Alttaritaulun kirkkoon Elias lahjoitti v.1879 kuolleen Tekla – tyttärensä muistolle. Lönnrotin hautajaisista Sammatin kirkossa vuonna 1884 tuli suuri kansantapahtuma. Virsikirjarunouden uudistajana, tiedemiehenä ja lääkärinä Lönnrot oli käänteentekevä kulttuurivaikuttaja. Hänen maineensa kielen uudistajana, lehtimiehenä ja kansanvalistajana on antanut aiheen kutsua häntä suomen kielen toiseksi isäksi. Niinpä Eino Leino totesi vuonna 1909:
Lönnrot on kuin Suomen kansa. Suomen kansa on kuin Lönnrot.


Elias Lönnrot

- syntyi Sammatissa 9.4.1802
- teki kaikkiaan 11 runonkeruumatkaa eripuolille, Suomea, Vienan Karjalaa ja Viroa
- väitteli lääketieteen tohtoriksi v.1832
- toimi Kajaanin piirilääkärinä v.1833-53
- Kalevala ilmestyi 1835
- Suomen kielen ja kirjallisuuden professori Helsingin yliopistossa 1853 – 62
- kuoli Sammatissa 19.3.1884