Onnea, Viktoria!

Daniel Westling on kosinut pitkäaikaista tyttöystäväänsä Victoriaa ja Vickan on vastannut kolme kertaa kyllä. Kalle - pappa lienee siis lopultakin heltynyt tavisvävyehdokkaansa ja tyttärensä rakkauden edessä. Ruotsalaiset ovat odottaneet hääkellojen kumahtelua ennennäkemättömällä innolla. Tämän hetkisten tietojen mukaan heillä on enää vain puolentoista vuoden odottelu edessään. Kuninkaallisia häitä suunnitellessa ei hätiköidä.

Suomalaisilla on aina ollut ruotsalaisiin ja ruotsalaisuuteen merkillinen viha – rakkaussuhde. Yksi syy kadehtia länsinaapuria on heidän valovoimaiset kuninkaallisensa, vaikka heillä ei olekaan muuta valtaa kuin edustusvelvollisuus. Onhan se sääli, että meillä ei ole kuvankaunista Madeleinea, komeaa Carl Philipiä ja sydämellistä kruununprinsessa Victoriaa, joiden elämää seurata silloin kun omasta elämästä ei löydy riittävästi hohtoa. Kuningasperhe on kotimaassaan hyvin suosittu ja heistä ilmestyy valtavat pinot kuvakirjoja ja kortteja vuosittain. Kruunupäillä on samat tarpeet kuin meillä tavallisilla kadun tarpojilla, he syövät, kahvittelevat, hoitavat kuntoaan ja shoppailevat kuten kuka tahansa meistä. Juuri kuntosalilta Victoria löysi elämänsä rakkauden. Kuului varmaan tuo kuuluisa klick, kuten Munchenin olympialaisissa v. 1972 Kaarle Kustaan tavatessa Silvian, josta neljää vuotta myöhemmin tuli kansan rakastama kuningatar.

Kruununperijänä Victoria on kuninkaallisista sisaruksista kaikkein kiinnostavin ja seuratuin. Vaikka Victoria on tuttu näky monissa Tukholman varakkaiden kansoittaman Östermalmin kahviloissa ja ravintoloissa, häneen saattaa törmätä viikonloppuna vaikkapa Karlaplanin ICA – marketin vihanneshyllyllä. Mistä Victorian sitten voi Tukholmassa todennäköisimmin bongata?

Tästä päätimme eräänä keväisenä lauantaipäivänä ottaa selvää. Toki reissu tuli sovittua lähinnä jutuntekomielessä, mutta ihan hauska tuo päivä oli joka tapauksessa.

Aivan Tukholman ydinkeskustassa Galleria – ostoskeskuksessa tapaan iloisen ja puheliaan Marikan. Käy ilmi, että hänen Kuusamosta kotoisin oleva äitinsä tapasi Helsingissä ruotsalaisen miehen. Marika on syntynyt ja elänyt Ruotsissa eikä osaa suomea muutamaa lausetta enempää. Toki Marika tietää, että Jyväskylä on ”keskellä Suomea” ja on käynytkin siellä. Yhtäkkiä kesken juttelun Marika tokaisee selvällä suomen kielellä: Pelataanko korttia? Nähdessään hölmistyneen ilmeeni hän nauraa: Jag bara kojar! Marika ei ole koskaan nähnyt Victoriaa muuta kuin lehdistä ja televisiosta. Ihmettelen, voiko se olla mahdollista, sillä olen itsekin nähnyt hänet kaksi kertaa, tosin en kaupungin vilinässä. Kukaan naisista, joita haastattelen aiheesta ydinkeskustan ja vanhan kaupungin alueella, ei ole prinsessaan koskaan livenä törmännyt. Kävisikö hänen kantapaikkojaan kiertelemällä parempi tuuri?


Prinsessa ei erityisemmin pidä shoppailusta ja ostaa lähes kaiken tarvitsemansa suuresta NK- tavaratalosta.


Diggaakohan Victoria näitä?

NK – tavaratalon toisesta kerroksesta NK trend – osaston edustalta löytyy surullisen kuuluisa ministeri Anna Lindhin murhapaikka.

Vaikka prinsessan ei tarvitse laskea kruunujaan ja äyrejään, Victoria ei tyypilliseen naisten tapaan erityisemmin pidä shoppailusta ja niinpä hän ostaa lähes kaiken tarvitsemansa suuresta NK- tavaratalosta. NK on Stockmannin hienostunut isosisko ja täynnä merkkivaatteiden osastoja. Toisesta kerroksesta, NK trend – osaston edustalta, löytyy surullisen kuuluisa ministeri Anna Lindhin murhapaikka. Parin kadun päässä NK- tavaratalosta on Låstmakargatan. Katu säilytti salaisuutensa ja Victorian poikaystävän Danielin Westlingin kuntosalin tarkka sijainti jäi arvoitukseksi. Victoria treenaa salilla useita kertoja viikossa, mikäli aikataulu antaa myöten. Kadulla on parkissa tumma citymaasturi, mutta merkki on väärä. Daniel ajaa mustalla Lexus - merkkisellä citymaasturilla.

Ensimmäinen kahvila perustettiin Tukholmaan tasan 300 vuotta sitten. Kahvin juonti kiellettiin kolmesti Ruotsi-Suomen valtiopäivillä ja yhtä monta kertaa kielto kumottiin. 1800-luvun alussa Kustaa IV Adolfin kerrotaan todenneen, että koska hänen alamaisensa ovat lurjuksia, eivätkä pärjää ilman kahvia, on hänen sallittava tämän juoman nauttiminen toistaiseksi. Viktorian isäpapalla, Kaarle Kustaalla tuskin tulisi mieleen kahvin kieltäminen alamaisiltaan, onhan kaikilla perheenjäsenillä omat suosikkikahvilansa. Kruununprinsessa Victoria on monen muun ruotsalaisjulkkiksen lailla valoisan ja avaran Nybrogatanilla sijaitsevan Cafe Moccon kanta – asiakas. Yhtä usein hänet voi bongata samalta kadulta löytyvästä Cafe Cremestä, joka on keskeinen paikka tukholmalaisen katumuodin seuraamiselle. Kahvinhimossa mekin tallustelimme Nybrogatanille, josta Victorian suosikkikahvilat löytyvät. Cafe Creme on kuin pistetty täyteen asiakkaita. Emme jaksa jonottaa pöytää vaan astumme sisään viereisen Mac Donaldsin ovesta. Hampurilaispaikaksi sitä on tosin vaikea tunnistaa muusta kuin ulkopuolella kyltistä. Sisustus on trendikäs ja moderni. Tarjoilija tuo pyytämättä pöytään kahvia eikä laskua tule. Ikkunapöydästä on oiva tilaisuus seurata hienoston elämää, persoonallisesti pukeutuneita ja kiireettömän oloisia ihmisiä. Nuoret miehet ovat silmiinpistävän tyylikkäitä taakse sliipattuine hiuksineen ja naiset näyttävät prinsessa Madeleinen kopioilta. Erityisen trendikästä ja suosittua naisilla näyttäisi olevan pukea pitkälahkeisten kalsareiden päälle mikroshortsit. Victoria loistaa poissaolollaan, myöskään samalla kadulla sijaitsevan kuningasperheen suosikkiravintolan edustalla ei näy nälkäisiä siniverisiä.

Yksi Victorian kantakahviloista, Cafe Creme, on keskeinen paikka tukholmalaisen katumuodin seuraamiselle.

Kuningasperheen suosikkiravintola Tetergrillen löytyy Nybrogatanilta Östermalmin hienostokaupungin osasta.

Kruununprinsessa Victorian työpaikka, kuninkaan linna on massiivinen rakennus, jonka edustalla vahdinvaihtoa suorittavat sotilaat näyttävät lähinnä tinasotamiehiltä.

Jos haluaa oppia jotain Ruotsin kuninkaallisista, käynti kuninkaanlinnassa on oiva tapa tutustua heihin ja samalla länsinaapurin historiaan. Victoria tekee mielellään työtä herättääkseen mielenkiintoa linnassa säilytettäviä aarteita kohtaan. Näyttelyhuoneistossa ainutlaatuista onkin se, että yleisöllä on vapaa pääsy myös kuninkaallisen perheen yksityistiloihin. Yksityiskohtien ja pölynpyyhkimisen runsautta kuvaa se, että kullakin huoneella on oma siivoojansa. Hyvällä onnella voi sattua kuninkaanlinnan edustalla tapahtuvaan vahdinvaihtoon kuninkaallisen soittokunnan soitannan raikuessa yli idyllisen vanhan kaupungin. Nyt paikalla ei ole torvisoittokuntaa, mutta vahdinvaihto on silti seuraamisen arvoinen näytelmä. Vartiokopissa seisovan sotilaan kuva löytyy varmasti lähes jokaisen Tukholmassa käyneen albumista. Hymyä näiltä pojilta on turha odottaa, virkatehtävissä pidetään naama peruslukemilla. Kuninkaanlinnan viereisessä Suurkirkossa Victorian arvellaan astelevan aikanaan alttarille. Juhlahumussa viihtyvät ruotsalaiset odottavatkin hääkellojen soimista malttamattomasti. Kuninkaanlinna on Victorian työpaikka, mutta hänen kotinsa löytyy Drottingholmin linnan pihapiirissä sijaitsevasta 1700 – luvulla rakennetusta rakennuksesta. Kuninkaallisen perheen voi kesäaikaan bongata myös Öölannin saarelta Sollidenin linnasta, jossa vedestä nauttivan kuninkaan voi nähdä surffailemassa. Victoria rakastaa perheen kesäpaikkaa ja viettää siellä kesäisin niin paljon aikaa kuin mahdollista. Sollidenissa prinsessa juhlii myös heinäkuisia syntymäpäiviään, jolloin paikalla saattaa olla tuhansia onnittelijoita.

Prinsessa Victoria 30 - vuotispäivänään heinäkuussa 2007 Sollidenin linnassa. Enpä yhtään ihmettele, mikäli eräät Ruotsin kuninkaallisiin höyrähteneet tunkevat itsensä Tukholmaan kesällä 2010...

Täältä voit bongata kruununprinsessa Victorian:
- Cafe Mocco, Nybrorgatan 61
- Cafe Creme, Nybrogatan 16
- NK – tavaratalo, Hamngatan 18-20
- Teatergrillen, kuningasperheen suosikkiravintola, Nybrorgatan 3
- Djurgården – koko kuningasperheen suosima ulkoilualue
- Master Traning, Victorian poikaystävän kuntosali, Låstmakargatan

Autoilun hurmaa osa 4

Kukkakimppuja parempia rakkaudenosoituksia ovat varmasti teot arkisesta tosielämästä. Tällaiseksi tulkitsen ainakin sen, että siippa on viettänyt viimeisen viikon lähes joka ikisen vapaahetken autoni kimpussa. Välillä siippa ilmestyi autotallista naama niin mustana, että satunnainen taloon piipahtaja olisi voinut luulla eksyneensä Afrikkaan. Osien ostoslistoihin käytettyyn paperiin jouduttiin varmasti hakkaamaan muutama kuutio Suomen metsiä. Sen lisäksi, että auto tuli viimeisen päälle tekniseen kuntoon, se on puunattu yltä ja päältä. Renkaat on uusittu ja niiden pultit kiristetty vastaisten ajossa irtoamisten estämiseksi. Liekö Mercedes Bendz edes muinaisen nuoruutensa päivinä ollut noin hyvässä iskussa.

Hiirenpesiä tai muita yllätyksiä ei tällä kertaa tullut matkan varrella vastaan. Kun auto oli pantu viimeisen päälle tikkiin ja ajettiin katsastuskonttorille, niin niinhän siinä kävi, että katsastusmies juoksi leimasinlaite kädessä vastaan. Siipan kertoman mukaan hän tarkemman tutkimisen jälkeen oikein kädestä pitäen onnitteli ja tirautti pienet itkutkin sen kunniaksi, kun oli niin ilo nähdä niin hyvässä kunnossa olevia paljon maantiellä viihtyneitä autoja.

Kelpaa mamman alkaa taas kerätä kilometrejä mittariin.

Presidenttejä, kruunupäitä, rovasteja ja ruustinnoita

Kevään ensimmäinen huoneissa pörräävä kärpänen sai muistelemaan kesää, jolloin noita pörisijöitä on liikkeellä enemmänkin, joskus jopa riesaksi asti. Kesästä tulevat väistämättä mieleen myös kaikki kesän reissut, pienet ja isommat, joilla lämmitellään talvella, kun hytistään neljän seinän sisällä. Koska en ole talvi - ihminen en sitten pilkun vertaa, hehkutan kesää muistelemalla viime alkukesän naisten kesken heitettyä Itä - Suomen reissua. Tällä reissulla nähtiin linnoja, linnanneitoja, rovasteja ja ruustinnoita, presidenttejä ja kruunupäitä unohtamatta. Eikä linna ole linna ilman omaa hyytävää henkimaailman asukastaan.

He eivät esittelyjä kaipaisi. Meidän Mara - rauhanmies ja Suomen kuuluisin Tarja

Vladimir Putin uusine tyttökavereineen

Lähes loukkaannuin kuningasperheen puolesta



Oikeat Silvia ja Viktoria. Älkääkä kuvitelko, että keskellä oleva hemmo on tulossa takavarikoimaan kameraani....


Matkapäivämme alkoi tutustumalla presidentteihin, kuninkaallisiin ja muihin julkisuuden henkilöihin Mikkelin vahakabinetissa. Paikalla olivat kaikki presidentit ja jopa istuva presidenttikin oli ehtinyt kiireiltään paikalle. Tiina käytti hyväkseen tilaisuutta poseerata kahden tuoreimmat päämiehen kanssa. Olipa juoru Vladimir Putinin uudesta tyttöystävästä totta tai tarua, Mikkelissä hänen kylkeensä liimautui eräs presidentteihin mielistynyt naishenkilö. Tallinnasta kotoisin olevat vahanukketaiteilijat ovat onnistuneet suomalaisissa hahmoissa huomattavasti Ruotsin kuninkaallisia paremmin. Silvian, Kallen ja Viktorian livenä nähneenä saattoi todeta, että nuket eivät tee oikeutta aidoille siniverisille. Historian merkkihenkilöistä ensimmäisenä tuli vastaan Snellman, jonka läheisyydessä selvästi kuului veren ääni, vaikka kysymys olikin vahanukesta. Huoneesta löytyivät myös mm. Akseli Gallen-Kallela, taata Sillanpää, Aleksis Kivi, Elias Lönnroth ja Jyväskylän oma poika Alvar Aalto. Linja – autossa gallupia tehdessä selvisi, että monet olivat pitäneet yhtenä onnistuneimmista luomuksista Pertti ”Spede” Pasasta, joka löytyy alakerrasta monien muiden viihdemaailmasta tunnettujen julkimoiden kanssa.



Kenkäveron upean pappilan historia alkaa jo 550 vuoden takaa. Aina 1800 – luvulle asti Kenkäveronniemi oli saari, johon johti pieni silta mantereelta. Nykyisen pappilarakennuksen 500 neliötä ja lähes 20 huonetta tarjosivat entisajan pappilan seuraelämään upeat puitteet. Kesäisin järjestettiin iloisia puutarhajuhlia, jolloin tarjottavat katettiin puutarhaan valkoisten liinojen peittämille pöydille. Pappilan elämä hiljeni v.1969, jolloin kirkkoherra muutti kaupunkiin. Pappila rapistui ja oli jo purkutuomion alla, mutta siirtyi onneksi vuonna 1988 Mikkelin kaupungin omistukseen ja siitä tuli suojelukohde. Nyt Mikkelissä, eteläisen Savon sydämessä voidaan ylpeillä Suomen suurimmalla pappilarakennuksella ja uniikilla pappilamiljööllä puutarhoineen ja piharakennuksineen.


Kenkävero onkin nykyisin Etelä – Savon toiseksi tärkein matkailukohde. Sieltä löytyy lukuisia näyttelyitä, laajavalikoimainen myymälä, 500 kasvilajin puutarha, kahvila sekä ravintola. Ravintolan suurin yhtenäinen tila on pappilan sali, johon mahtuu noin 50 asiakasta. Sali huokuu ihastuttavaa menneen ajan tunnelmaa. Rovastien ja ruustinnoiden muotokuvat seinillä kertovat konkreettisesti talon historiasta ja sen entisestä elämästä. Kahvion herkkuvalikoimista valinnan tehtyään kahvittelija pääsee halutessaan nauttimaan suussa sulavien leivonnaisten lisäksi puutarhanpuoleiselta kuistilta Saimaalle avautuvista näkymistä. Matkalaisten mukaan lähti erinäisiä paperikasseja täynnä mukavia löytöjä putiikeista ja puutarhoista. ”Me jäädään tänne”, totesivat Riikka ja Silja, jotka vaivoin malttoivat siirtyä nauttimaan kahvilan antimista huumaantuessaan ihanasta puutarhasta ja mahdollisuuksista kartuttaa omaa kasvikokoelmaansa.


Olavinlinna on yksi parhaiten säilyneistä sotalinnoista koko Euroopassa ja on siksi suosittu ja kiinnostava matkailukohde. Pyhän Olavin linna, jonka Eerik Akselinpoika Tott perusti v.1475 Savon alueen turvaksi, tarjosi matkalaisille upeat puitteet viettää päivää aurinkoisen sään kruunatessa tunnelman. Tott oli tanskalaissyntyinen ritari, joka palkkasi Tallinnasta 16 muurarimestaria johtamaan töitä. Lähiseudun asukkaat maksoivat veronsa työpäivinä linnan rakentamisen hyväksi. Kiviä haettiin peräti Kuopion korkeudelta asti. Venäläiset häiritsivät rakennustyötä minkä ehtivät. Linnan ympärillä virtasi vesi niin kiivaana, että se ei jäätynyt talvellakaan, joten jäitä pitkin eivät hyökkääjät päässeet linnan väkeä yllättämään. Kun Kustaa Vaasa nousi hallitsijaksi v.1523 linnan rakennustyöt jatkuivat. Olavin linnan sotilaallinen merkitys katosi vuonna 1809, kun Suomesta tuli Venäjän autonominen suuriruhtinaskunta ja linna jäi sisämaahan. Jo 1800 – luvulla päätettiin, että Olavinlinna kannattaa säilyttää historiallisena muistomerkkinä. Linna restauroitiin nykyiseen kuntoon 1961 – 1975 juuri ennen linnan 500 – vuotisjuhlallisuuksia.

Koska Olavinlinna oli sotalinna, suurta ja värikästä hovielämää siellä ei vietetty. Nyt linnan hämärissä portaikoissa vilahtelee ihastuttavia linnanneitoja. He ovat vieraina hääjuhlissa, joita linnassa pidetään usein varsinkin kesäaikaan. Linnan ympäristö tarjoaa huikeat puitteet juhlien viettämiseen. Linnan kaunein huone on Kuninkaansali, jossa on valkoiset liuskekiviseinä ja holvikatto. Tornien kapeilla spiraalimaisilla rappusilla askelmat ovat jyrkkiä ja voivat aiheuttaa huimausta linnan elämään tottumattomille. Yllättäen alastulo on ylösmeno vaivalloisempaa. Linnan ystävällinen opas lohduttaa, että päiväkotiryhmät tulevat alas vielä hitaammin, suorastaan ryömimällä. Olavinlinna on tulvillaan taikoja ja taruja. Ja koska jokaisessa oikeassa linnassa on oma kummituksensa, tunnetuin linnaan liittyvä legenda lienee tarina muuriin muuratusta tytöstä. Tarun mukaan ruotsalaisen linnanisännän tytär rakastui komeaan venäläiseen upseeriin. Hän päästi miehen yöllä sisään linnaan, mutta tämä toikin mukanaan vihollisen joukot. Linnan väki oli kuitenkin valpasta ja tunkeutujilta napsaistiin päät poikki. Rangaistukseksi teostaan linnanherra käski muurata tytön elävältä muuriin. Muurauskohtaan kasvoi pihlaja, jonka marjat olivat sydänveren ja valkoiset kukat viattomuuden symboli. Legendan mukaan parin voi toisinaan nähdä linnan kummitusparvekkeella. Petturisulhoa ei näkynyt, mutta kamera onnistui tavoittamaan tuskin silmin havaittavan hahmon harmaine liehuvine helmoineen linnan ikkunassa, jossa hän ilmeisesti rakastettuaan odotti tulevaksi.



Olavinlinnan kuuluisa kummitus näyttäytyi ikkunassa

Retkipäivämme siis jatkui piknikin merkeissä linnaan johtavan sillan viereisessä puistossa. Täytyy todeta, että rumemmassakin paikassa on tullut päiväänsä vietettyä. Hääparit kuvauttivat itseään linnan puistikoissa, tunnelma ja idylli oli kohdallaan.

Kyllä kesää kannattaa odottaa!



Tämä hääpari on nyt sitten varmasti ikuistettu

Toivo Kuula - suomalaisten tuntojen tulkitsija

Olisimme saaneet lainaksi myös koiran, jotta tämäkin kohtaus olisi voitu toistaa


Toivo Kuulasta on julkaistu uusi, Juhani Koiviston toimittama elämänkerta. Pari vuotta sitten sain vihiä, että Kuula vietti erään kesän lähes ikkunastamme näkyvässä Alhonsaaressa. Kuulasta kertovissa kirjoissa näin kuvia säveltäjästä hänen viettäessään kesää saaressa. Houkuttelin juoneen Mikaelin, joka hankki eri mallisia viiksiä ja pukeutui asianmukaisesti. Talon nykyinen omistaja Olavi Mehtola kertoi, että Kuulan perässä kulkijoita on aina ajoittain ollut. Ilmeisesti ei näin höpsähtäneitä, sillä Olavi kertoi tunteneensa Mikaelin jo jollain lailla entuudestaan, ”mutta kyllä minä nyt vähän ihmettelen tätä juttua”. Mielellään hän kuitenkin avasi kotinsa oven Kuulan muisteloille. Kuisti olikin lähes samassa asussa kuin Kuulan aikaan v. 1915.

Toivo Kuula oli kaunis lapsi, joka jo yksi vuotiaana tapaili hengellisiä lauluja osaamatta vielä edes puhua. Matti Kuula oli toivonut pojastaan pappia, mutta musiikki vei voiton. Seitsemäntoista vuotiaana Kuula lähti toteuttamaan kutsumustaan säveltäjäksi opiskelusta. Koulutoverit arvelivat, että se ammatti ei taida lyödä oikein leiville. Tähän Kuula totesi, että eläväthän Sibelius ja Melartinkin. Opiskelijan leipä ei ollut leveä. Äidin voipytyn sisältö hupenemistaan hupeni ja Kuula paleli huoneessaan niin, että hytisi huopiin kääriytyneenä kirjoittaessaan tehtäviään. Kun pianon vuokraamiseen ei ollut varaa, Kuula harjoitteli pitämällä nuotteja edessään ja naputtelemalla pöytää. Opiskelu kantoi kuitenkin hedelmää. Vuonna 1906 Toivo Kuula kuuli ensi kerran omien säveltensä kaikuvan yliopiston juhlasalissa ja näki nimensä ensi kerran painettuna Sibeliuksen, Palmgrenin ja Merikannon rinnalla.

Kuula oli hyvin isänmaallinen ja hänellä oli kansallisesti herännyt mieli. Hän ihaili Eino Leinoa ja muuta suomalaista runoutta. Äidiltään Toivo Kuula oli perinyt rakkauden luontoon, mikä kuvastuu hänen suomalaista luontoa ja suomalaisuutta värikkäästi kuvaavasta musiikistaan. Hänen musiikissaan on loputtomasti värejä, tunnelmia ja mielialoja, toisaalta syvää melankoliaa ja synkkyyttä. Äidin perintöjä oli myös pyrkimys täydellisyyteen. Äiti oli todennut, että ei kukaan kysy kuinka kauan työtä on tehty vaan kuka se on tehnyt. Toivo Kuula ei koskaan jättänyt käsistään mitään puolivalmista.

Kesä oli Kuulalle tärkeä vuodenaika. Se oli vapauden ja luonnonpalvonnan aikaa. Auringon täytyi saada polttaa iho ruskeaksi, tuulen ahavoittaa kasvot eikä herraskaisuutta siedetty. Vuonna 1915 Kuula löysi siis ihanteellisen paikan kesän viettoon Muuramen Alhonsaaresta. Täällä kaukana keskuksista, puolentoista peninkulman päässä Jyväskylästä Kuula vietti vasta vihityn vaimonsa Alman kanssa unelmiensa kesää. Alma Kuula kirjoittaa tuosta kesästä tyttärensä toimittamassa päiväkirjassaan: ”Ihana oli kesämme Alhonsaaressa, joka on kaunis rauhallinen saari Muuratjärven rannalla. Sinne mennään laivalla Jyväskylästä Muuramen kylään ja siitä sitten puolitoista kilometriä soutaen. Talo on korkeahkon kukkulan päällä, josta on erittäin kaunis näköala järvelle. Meillä oli siellä kaksi kamaria ja suuri kuisti. Mutta ulkonahan me olimme suurimaan osan päivää. Toivo osti siellä sievän pienen tervaveneen ja sillä kävimme kalastamassa. Me lauloimme, uimme ja nautimme vapaassa luonnossa”.

Toivo Kuula siis kuvassa oikealla

Suomen itsenäisyyden julistaminen 6.12.1917 otettiin koko maassa riemulla vastaan, mutta levottomuudet jatkuivat. Vappu 1918 oli viipurilaisille ilon ja surun päivä. Oli päästy kevääseen, jota Kuula oli kiihkeästi odottanut ja josta oli lapsuudestaan asti uneksinut: Hän sai kokea vapaan, suomalaisen Suomen. Veljessota oli Viipurinkin kohdalta ohi. Viipurilaisten surun jakoi kuitenkin kohta koko Suomi. Toivo Kuula kuoli 18.toukokuuta 1918 Viipurin lääninsairaalassa. Hän haavoittui vappuyönä riidan päätteeksi sisällissodan jälkeisessä valkoisten voitonjuhlassa. Voitonjuhla menetti tunnelmastaan, mutta vielä enemmän menetti juuri itsenäistyneen maan säveltaide. Silminnäkijöiden kertoman mukaan juhlasta poistuvan Kuulan perään syöksyi kaksi hurjistunutta jääkäriä. Toinen veti esiin pistoolinsa. ”Älä ammu, se on jääkärin marssin säveltäjä”, häntä yritettiin rauhoitella. Marssin säveltäjä tosin oli Sibelius, mutta nyt viimeistään valkeni kaikille paikalla oleville kenestä oli kysymys. Kuulan kohtalo oli kuitenkin sinetöity. Hänet on haudattu Helsingin Hietaniemen hautausmaalle.


Toivo Mikael Kuula ja talon nykyinen omistaja Olavi Mehtola


Toivo Kuula sävelsi lampaanpolskan. Mutta kenen lampaat polskassa kirmaavat, sitä on pohdittu Keski-Suomessakin hartaasti ja pitkään. Lampaanpolska piirtyi nuoteiksi v. 1915, jolloin Kuula vietti kesää Muuramen Alhonsaaressa. Ehkä sävelen syntyessä Kuulan silmien edessä välkkyi Muuratjärven pinta, sieraimiin kantautui rantasaunan savu ja huumaavasti tuoksuvien keskikesän kukkien lumo. Kuula tulkitsi musiikillaan suomalaisten tuntoja taidolla ja tunteella, johon moni muu ei ole kyennyt.

Lähteitä ja kirjallisuutta:
Virta venhettä vie – Alma Kuulan päiväkirja
Toivo Kuula – Tuomi, Elmgren, Heinonen
Vanhat lehtileikkeet ja useita lähteitä internetistä

Vanhat valokuvat Alhonsaaren nykyisen omistajan Olavi Mehtolan kokoelmista,
tämän päivän Kuula – rekonstruktiot kuvasi Rilla

Onko tässä aito vai valekuula Alhonsaaren talon kuistilla?

Keväisiä pakkaspäiviä

Viime päivinä on pakkanen paukutellut nurkissa ja outo valoilmiö kiivennyt taivaalle. Takassa tekisi mieli pitää ikuista tulta niin olisi mukava ja kotoinen olo. Kirsi kävi ja toi tullessaan niin kevään värisiä tulppaaneja, että innostuin oitis muuttamaan olohuonetta vähän keväisempään lookiin. Toivekoti ja puutarha - lehti on yksi uutuus markkinoilla sillä aiemmin sitä on saanut vain ruotsinkielisenä. Toinen lempparilehteni Lantliv löytyy nyt myös hyllystä Maalaisunelma nimisenä. Mutta sama meikäläisen silmää miellyttävä ruotsalaistyyli on näkyvissä. Osittain vielä tekijät ovatkin käyttäneet samoja juttuja ruotsalaiskodeista, sillä Suomessa ei niin vain nykäistä tyyliin sopivia koteja ylenmäärin.

Kummitäti on kiva näyttää Benjami ajattelevan. Kungfu on kourassa kuten aina oli sitten yö tai päivä.

Kävin jutunteossa ihanassa vanhassa talossa. Jutun aihe oli ihan muu kuin heidän nurkkiensa kuvaaminen, mutta ehdin pyöriä kameran kanssa vähän joka puolella. Talonväen luvalla laitan kuvia esille. Pukkalan tilalla Korpilahden keskustassa on pitkä historia sillä se on ollut 1500 - 1600 lukujen vaihteesta asti saman suvun omistuksessa. Talon vanha tupa on sadan vuoden takaa. Koivistot asuvat talossa vuokralla, mutta ovat saaneet todella kivan ja itsensä näköiseksi talon tunnelman.

Somia pikkuvaatteita on turha piilottaa kaappiin. Ne käyvät vallan hyvin verhokapaksi lastenhuoneeseen.



Lasten huoneessa on paljon kivoja ja värikkäitä yksityiskohtia

Reikäleivät katossa kuin silloin ennen

Häähumua

Saunakylässä on monenmoisia saunoja, tässä yksi idyllisimmistä

Rovaniemellä asuva nuoruuden aikainen ystäväni halusi väen vängellä tulla keittiölle töihin parin viikon päästä viettäviin hääjuhliin… Alitajunta työskentelee ilmeisesti aktiivisimmin yöaikaan. Kysymys oli tietenkin unesta. Morsio on nimittäin tehnyt selväksi, että kukaan ei saa alkaa ressata ja hössätä heidän häistään, koska eivät sitä itsekään aio. Tuota käskyä olen sitten yrittänyt parhaani mukaan noudattaa, mutta hetkittäin pieni paniikinomainen tunne hiipii väistämättä mieleen. Aivan turhaan – koska nuorella parilla on hommat hanskassa ja ne hanskat eivät ole todellakaan hukassa.

Parin viikon päästä vietettävät häät palauttivat mieleen kolme ja puolen vuoden takaiset kokemukset Rillan ja Samin häistä. Otimme kiitoskorttikuvia häissä jaettavaksi muutamaa päivää ennen h – hetkeä. Kuvista näyttää kuin olisi mitä lämpimin keskikesän idylli käsillä, mutta tosiasiassa elettiin syyskuun alkua ja morsian veti saunan takin päälleen joka kuvaussession välissä. Kameran ja nuoren parin kanssa kierrettiin ympäri Muuramea. Erään paikallisen maajussin myötämielisellä avustuksella käytimme hyväksi hänen viljapeltoaan. Kavuttiin Riihivuoren päälle ja vierailtiin Saunakylässä. Loppujen lopuksi hääpari ei osannut valita kuvista mieluisinta. Vieraat saivat siis neljänlaisia kiitoskortteja.

Morsmaikku löysi pukunsa Tukholmasta siellä asuessaan

Häiden onnistuminen ei ole pienistä vastoinkäymisistä kiinni. Tämä tuli todistettua tuona hääpäivänä. Olimme muutamia viikkoja aikaisemmin luovuttaneet talomme uudelle omistajalle emmekä olleet vielä päässeet asumaan uuteen kotiin. Uuden kodin autotallirakennus oli valmis, siinä oli pieni kahden huoneen asunto ja pihassa kaksi asuntovaunua. Lisäksi olimme juuri saaneet käyttöön kaksion kaupungista kerrostalosta. Häitä edeltävänä yönä ainoat ajokortilliset autotalliasunnossa ja asuntovaunuissa oli hääpari. Ilmeisesti ruoanlaitto oli häitä edeltäneiden päivien hääkiireissä jäänyt huonolle hoidolle sillä eräs morsiamen pikkuveljistä oli ajatellut nauttia paketillisen nuudeleita raakana. Vatsa ilmoitti yöllä, että ratkaisu ei ollut kovin viisas. Hääpari otti onnettoman nuudelinsyöjän autoonsa ja lähti etsimään kivunlievitystä. Pariskunta oli Ruotsista juuri muuttanut eikä tiennyt paikkakunnan käytäntöjä niinpä he soittivat sairaalaan mistä saisi kipulääkettä ja mikä olisi parasta kyseiseen tarkoitukseen. Sairaalassa oltiin sitä mieltä, että pojan on parasta tulla näytille. Niinpä hääpari istui hääpäiväänsä edeltävänä yönä kello kaksi keskussairaalan päivystyksessä.

Hoidoksi potilas sai kipulääkettä ja neuvon keittää nuudelit tästä lähtien ennen niiden nauttimista.

Hääpäivänä valkeni aurinkoisena kuten, kuvaan sopii. Kohta kuitenkin alkoi pilviä kasaantua hyvin alkaneen päivän taivaalle, sillä puhelin pärähti ja toisessa päässä oli laulaja, jolla oli rooli sekä kirkossa että juhlassa. Hän kertoi menettäneensä yhtäkkiä edellisen yön aikana lauluäänensä lähes täysin. Lieneekö vuodenajankohdan huomioon ottaen suhteellisen viileällä järvivedellä edellisen illan uintireissulla ollut osuutensa asiaan. Merikanto, joka oli tarkoitus laulaa hääjuhlassa, piti unohtaa hänen osaltaan kokonaan, mutta kirkossa laulettava laulu voisi onnistua, mikäli äänialaa lasketaan reippaasti. Vihkikirkoksi oli valittu Unescon suojelukohde, Petäjäveden vanha kirkko, jossa ei ole sähköjä eikä siis urkujakaan. Häämarssin hoiti nuoren parin ystävistä koottu orkesteri selloineen, viuluineen ja bassoineen. Ruotsiksi laulettu”Vanha virsi Taalainmaan karjamajoilta”, joka oli valittu sulhasen kasvutaustaa ajatellen, piti vaihtaa äänialan laskemisen takia sellon sijasta harmoonisäestykseen. Onneksi harmonin polkija löytyi. Meillä oli mukanamme hääohjelma kirkon penkkiin jaettavaksi. Matkalla menimme käymään käymään hääjuhlapaikassa ja olimme lähdössä sieltä kirkkoon. ”Mitä voisi tehdä, kun vihkipuvun helma sotkeutui öljyyn”, soitti morsian. Oli kurkottanut laittamaan auton peräkonttiin tavaraa ja vetokoukku olikin ollut öljyinen. Annoimme puvulle ensiapua fairylla ja ennätimme nipin napin kirkkoon ennen häämarssin kajahtamista. Nuoren parin ystävät jakoivat ripeästi ohjelmat penkkiin. Vihkiminen huipentui morsiusparin ystävien, nuorten miesten laulamaan komeaan ”loppumarssiin”.

Loppupäivä sujui sitten ilman erityisiä kommelluksia. Puheita, lauluja ja esityksiä kuultiin niin suomeksi kuin ruotsiksikin. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Tunnelma oli rento ja vieraat näyttivät viihtyvän. Ja se Merikantokin juhlassa kajahti. Kiitos tilanteeseen heittäytyneen nuoren parin laulajaystävän.

Koska suunniteltu alkuperäinen laulaja on näissä juhlissa sama, kannattaisi kai varmuuden vuoksi kieltää häneltä avantouintireissut ennen h – hetkeä.

Happy Valentines Day

Julia rykäisi upean kakun nyyttäreihin vietäväksi

Eilen tulimme ottaneeksi jo toisen varaslähdön tämän vuotiseen ystävänpäivään. Saimme kutsun Saakoskelle viettämään ystävänpäivän aattoa nyyttäriperiaatteella. Illasta sattui tulemaan ruuhkahuippu tapahtumien ja nuorison kuskaamisten suhteen, joten kaikki kutsutut eivät päässeet paikalle. Mutta kuten vanha kansa jo tiesi - kun väki vähenee, niin pidot paranee. Siis ainakin mikäli sillä tarkoitetaan, että herkkujen määrä lisääntyy, mikäli jalkaparit pöydän ympärillä vähenevät. Muuten toki olisimme mielellään nauttineet näidenkin saapumatta jääneiden ystäviemme seurasta.

Sattumalta kakussa oli me neljä paikalla ollutta "tyttöstä"


Ystävänäpäivää on Suomessa vietetty 1980 - luvulta lähtien ja siitä on tullut toiseksi suosituin korttien lähettämispäivä joulun jälkeen. Päivän tunnuksena tunnetaan kautta maailman punainen sydän, joka symboloi rakkautta, ystävyyttä ja ihailua. Amerikkalaisesta Valentinen päivästä poiketen suomalainen ystävänpäivä on yleisimmin ystävien muistamisen, ei rakastavaisten juhlapäivä. Saattaapa joku suomalainen jurrikkakin ehkä vaimolleen kukkakimpun tuona päivänä kotiin kantaa. Ystävänpäiväkin on poikinut monenlaisia uskomuksia. Yhdysvalloissa tytöt uskovat, että ensimmäinen mies joka kävelee heitä tuona päivänä vastaan on Valentine, eli heidän oikeansa. Samassa maassa arvellaan, että kun ystävänpäivänä halkaisee omenan ja laskee siementen lukumäärän, se todistaa kuinka monta lasta kyseinen tyttö saa. Luulenpa, että meidän piireissä arvellaan, että joku tietää tämän asian vielä omenaa paremmin.




Tilaa olisi kyllä ollut kokonaiselle luokalliselle naisia




Happy Valentines Day to You!

Kuinka Pirpanasta tuli Benjami

Perhe oli jo muutaman vuoden painostanut kuopuksen kutrien katkaisemiseen. Sain aina lykättyä ajatusta luvaten, että ehkä synttäreiden jälkeen. Syntymäpäiviä tuli ja meni. Kunnes tuli totuuden hetki eteen. Nuori mies oli jo täyttänyt viisi vuotta. Sydämeni vuosi verta katsoessani kiharakasaa lattialla ja taisinpa muutamia suurimpia tuppoja poimia talteenkin. Mutta mies muuttui silmissä. Koska ihana Silja on ollut luottokampaajani jo vuosia, pääsi Benjamikin hänen käsittelyynsä. Näin eteni projekti, jossa kampoomoon sisälle astui Pirpana, mutta ulos ovesta poistui Benjami. Session aikana meinasi väsymys muutamia kertoja yllättää.



Onhan tässä tätä hiusta mitä lyhentää näyttää Silja ajattelevan. Benjami on alistunut kohtaloonsa.




Koska Silja on tykätty kampaaja, hänen puhelimensa soi aika tiuhaan. Benjamia väsyttää.

Voi ei, taasko se soi!

Vieläkö kestää kauan?

Minä tässä, Benjami!

Hiustenleikkauksen jälkeen Siljalle on syntynyt Vanessa - vauva.