Monimuotoinen Romania

Täytynee päästää blogi tauolta ainakin hetkellisesti, sen verran mielenkiintoisen reissun tein Unkariin ja Romaniaan Monican kanssa. Lensimme Budapestiin ja vietimme yhden päivän siellä. Budapest osoittautui kauniiksi kaupungiksi, johon olisi mukava palata ajan kanssa uudestaan. Siitä ehkä joskus oma bloggauksensa. Seuraavana päivänä Monican ”melkein serkku” Cuzapin kylästä tuli hakemaan meitä Romaniaan.

Loppumatka kylän liepeillä antoi jo ymmärtää mitä oli tulossa. Ohitimme kaakattavia hanhilaumoja, pellolta paimenen kanssa palaavia lehmiä, kuokat olkapäillä kulkevia mummoja ja heinä – tai ihmiskuormia vetäviä hevosia. Vähän väliä tien laidassa on ristillä lepäävän Jeesuksen kuvia. Niiden kohdalla kuljettaja teki ristimerkin. Välit yläkertaan onkin syytä olla kunnossa, sen verran heikossa kunnossa tiet paikoitellen ovat. Nyt on tosin presidentin vaalit tulollaan ja tietä kohennetaan. Vaalein jälkeen ei lapiota taatusti toviin kohoteta. Talot on rakennettu kivestä, sopivaa puuta ei ole kovin paljon tarjolla. Ei ole kauniimpaa ääntä kuin tulen rätinä takassa pitkän matkan jälkeen kylmän kosteassa talossa. Monican veli Silviu kantaa puita uuneihin. Muuta lämmitystä Monican, kuten ei monen muunkaan talossa ole. Ellet viitsi lämmittää, palellut kuin russakka. Monican äiti, Maria kattaa pöytään jäniksen paistia ja perunamuusia. Leivän päälle on tarjolla sianihraa, joka on kuulemma parempaa kuin voi. Maistamatta jäi, sillä kaupasta löytyi voita. Monican isä oli lasinpuhaltaja, hänen taidokkaita töitään on ympäri kotia. Hänen työpaikkansa, nyttemmin suljettu lasitehdas oli tunnettu violetista kristallista, jota ei juuri tehty missään muualla.

Monican Maria - äiti sekä Rousi-lehmä

Silviu ja Rousi

Seuraavana aamuna herään kukon kiekumiseen. Menee hetki ennen kuin tajuan, että kyse ei ole siipan kännykästä vaan aidosta kiekujasta. Itse asiassa valloillaan on kilpaa kiekuvien kukkojen konsertti sillä eiväthän naapurit kukot tahdo jäädä huonommiksi herättäjiksi. Meillä on suunta Monican paperiasioiden takia kaupunkiin heti aamulla. Aiomme liftata, mutta ne kaksi autoa, jotka sinne olivat menossa, ehtivät mennä nenän edestä. Niinpä otamme taksin. Sitä ennen kuitenkin vaihdamme naapurin kanssa poskisuudelmia ties kuinka monennen kerran. Alkaa jo suomalaiseltakin sujua. Siinähän ei itse asiassa tarvitse muuta kuin väistellä toisen suukkoa niin että se osuu poskeen. Täällä ei ole ilmeisesti kuultukaan sikataudista. Monica pussaillee taximiehenkin ennen kuin nousemme kyytiin. Sen voisi tehdä kyllä silkasta ilosta, että pääsee pois kuraiselta tieltä tihkusateesta. Onneksi tuo oli matkamme ainoita sadepäiviä. Taxisysteemi on kätevä. Kyytiin pääsee, jos tilaa on ja matka samaan suuntaan.

Monica ja hänen ystävänsä

Tämä presidenttiehdokas luottaa naisväen turhamaisuuteen. Katsoessaan läninkejä ikkunassa huomaavat he väistämättä hänen mainoksensa.

Ravintolassa huomaan, että kenkien kannat ovat lannassa. Kävimme ennen lähtöä Lucan kanssa katsomassa pupuja ja sinne pitää kävellä navetan läpi. Oradean kaupungissa lanta ei haise. Ihmiset ovat pääosin tyylikkäitä ja naiset hoippuvat korkeissa koroissa. Kaupunki on ulkoilmamuseo, jonka jugendrakennukset ovat upeita kuin saduissa. Jopa terveyskeskus näyttää prinsessa Ruususen linnalta. Kerjäläisiä on vain muutamia, ovat ilmeisesti lähteneet paremmille kerjuumaille Suomeen. Jopa Jyväskylässä heitä näkee enemmäjn, Helsingistä puhumattakaan.
Keskustan ostoskeskuksessa vierailtuaan ihmettelee kenellä on varaa ostaa täältä. 70% romanialaisista elää köyhyysrajan alapuolella. Tavara on Suomen tasoista ja ikävä kyllä sen hintaista. Tyypillinen palkka Romaniassa on kuitenkin vain 150 -200 euroa kuussa. Palaamme Cuzapin kylään taksilla, johon lähtee muitakin kyytiin. He jäävät kyydistä jo aiemmin. ”Toivottavasti eivät ota meidän pusseja”, mutisen, kun peräkontti aukeaa. Eräs täti nousee kyytiin matkan varrelta. Hänen istuttuaan takapenkille hänen miehensä alkaa ulkopuolella hyppiä ja hakata käsiään yhteen. Tokihan mies on varmaan iloissaan, kun vaimo sai kyydin, mutta arvelen Monicalle hänen olevan onnellinen, kun pääsee vaimosta eroon. ”Kaikkea sinäkin ajattelet”, Monica sanoo.

Toisena aamuna tekisi mieli käydä vääntämässä kaikilta lähiympäristön kukoilta niskat nurin. Onneksi taivas on pilvetön, on mitä kaunein kuvausilma. Kukot saavat ainakin toistaiseksi pitää henkensä. Viimeiset viinirypäleet ovat makeita ja päärynät mehukkaita. Saksanpähkinöitä on kerätty suuret vasulliset. Ylhäältä viininviljelysrinteiltä on huikeat näkymät yli kylän. Päivien mittaan tulee maistettua monenlaista, mutta täytyy todeta, että suolalla maustettu sian nahka ei saa vettä herahtamaan kielelle. Monica kehuu sen olevan kuin sitkeää karkkia. Uhkaankin jättää Monican Romaniaan, sen verran sujuvasti hän siihen kulttuuriin sujahtaa takaisin.

Monica herkuttelee siannahalla tätinsä luona

Lapsia syntyy Romaniaan yhä vähemmän. Eikä ihme, valtio ei tue lapsiperheen elämää juuri millään tavoin. Monican veli Florin ja hänen vaimonsa Magnolia asuvat kahden lapsensa kanssa kerrostalossa pienessä Marghitan kaupungissa lähellä Cuzapin kylää. Talon hissin lattia romahtaa pahaenteisesti astuessamme sisään. Hissin seinään on joku kirjoittanut ”Wellcome to hell”. Talo näyttäisikin nähneen parhaat päivänsä jo muutama vuosikymmen sitten. Perhe osti yhden makuuhuoneen asunnon vuonna 2000, eikä nyt ole varaa vaihtaa suurempaan, vaikka Florin tekee kahta työtä. Töiden ohessa hän on vielä opiskellut ekonomiksi. ”Valtio keksii koko ajan uusia veroja. Minun täytyy maksaa 2000 euroa siitä kun valmistun”, Florin kertoo. Se on suuri raha, kymmenesosa heidän asuntonsa arvosta. Magnolia oli aiemmin johtajana öljy-yhtiöllä, mutta on nyt äitiyslomalla. ”Kun jäin äitiyslomalle valtio ei pystynyt viiteen kuukauteen maksamaan äitiyspäivärahaa. Lapsilisä on kymmenen euroa kuussa ja vaipat tulevat maksamaan 40 euroa kuukausittain. Asiat voisivat kuitenkin olla huonomminkin”, Magnolia Maghiar toteaa. He ovat kuitenkin yhdessä onnellisia. Romaniassa ei ole Suomen kaltaista avioerokulttuuria. ”Jos ei ole hyvä niin sitten ei ole, siihen vain sopeudutaan”, Magnolia selvittää.

Kirjoitan iltaisin ajatuksia ja tapahtumia ylös. ”Onko sinulla hyviä muistoksia”, Monica kysyy ja sanoo, että en saa kirjoittaa mitään negatiivista Romaniasta. Kerron kirjoittavani vain tosiasioita. esimerkiksi sen, että ihmiset vaikuttavat pääosin tyytyväisiltä ja iloisilta ja pitävät huolta toisistaan.
Ja että olen jo oppinut sen, että ulkonaisilla olosuhteilla ja ihmisten tyytyväisyydellä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Ihmiset Romaniassa ovat köyhiä, mutta pääosin onnellisia ja ystävällisiä, avoimia ja lämpimiä. ”Yhteisöllisyys on täällä aivan erilaista kuin Suomessa. Ongelmia puidaan yhdessä ja juhlat ovat yhteisiä. Me tahdomme juhlia jokaista pientä asiaa. Meillä on suonissamme latinalaista verta. Siksi olemme intohimoisia ja temperamenttisia ihmisiä. Meillä on voimakkaita tunteita ja näytämme tunteemme. Toivon, että en koskaan muutu”, sanoo Monica.

Pyhäinpäivänä käymme Monican isän haudalla. Silviu ja naapurin poika Adi ovat varustautuneet työvälineillä ja laittavat hautaa kuntoon. Adi löytää tieltä kirveen. Se saa jäädä siihen, vaikka arvelen, että sillä voisi olla seuraavana aamuna kukonlaulun aikaan käyttöä. Eräs saksalainen nainen haluaa välttämättä viedä meidät kotiinsa hautausmaalla käynnin jälkeen. Hän on liikuttunut, kun kuvaan häntä ja kysyy kuka kaikki ottamani kuvat maksaa. Illalla menemme meidän kunniaksemme järjestettyyn kansantanssiesitykseen kylätalolle.

Sunnuntaina lähden Marian kanssa kirkkoon. Ortodoksikirkon messu kestää yli kaksi tuntia eikä penkkejä ole.

Kaksikymmentä vuotta sitten 15 – vuotias Monica katseli vallankumousta televisiosta ja pelkäsi. Kukaan ei tiennyt mitä tulisi tapahtumaan vallan vaihduttua. Kansalle koitti vapaus, mutta uudeksi arvoksi nousi raha. Kahdenkymmenen viiden vuoden aikana Ceausescun hallinto oli vetänyt Romanian taloudelliseen, sosiaaliseen ja moraaliseen umpikujaan. ”Rahalla ja vain rahalla saat kaiken. Esimerkiksi opiskelu tuntuu turhauttavalta, kun arvosanat voisi ostaa myös rahalla. Ilman suhteita oikeisiin henkilöihin et tule toimeen. Vaalien läpimenijät tiedetään etukäteen”, Maghiar toteaa. Romanian kaikki ongelmat kietoutuvatkin lopulta koko yhteiskunnan suurimpaan kiusaan: Korruptioon. ”Aiemmin sanottiin, että ojennetaan raha pöydän ali, nyt kukaan ei piilottele, vaan raha annetaan suoraan käteen”, Monica hymähtää

Romaniasta puuttuu lähes kokonaan laaja keskiluokka. Suurin osa ihmisistä elää köyhyysrajan alapuolella. Rikkaat ovat ökyrikkaita Ceaussescun malliin. Suuruuden hulluuteen sairastuneen Nicolae Ceausescun rakennuttamana parlamenttitalo Bukarestissa on maailman toiseksi suurin rakennus. Korkeissa viroissa ovat edelleen entiset kommunismin johtohahmot ja korkeat virat on jaettu ystäville ja sukulaisille.

Sairaanhoitajaksi ja fysioterapeutiksi kouluttautunut Monica näki työskennellessään ambulanssissa ja ensiapuosastolla voimakkaasti korruption kaikessa raadollisuudessaan”, Jos tuli mummo, joka tukin pystyi hengittämään sydänkohtauksen takia, hän viimeisillä voimillaan kaivoi rahanipun taskustaan, että häntä hoidettaisiin kunnolla. Se tuntui äärettömän pahalta”. Monica halusi pojalleen Lucalle erilaista elämää ja päätti lähteä Suomeen. Monica oli luonut kontakteja länteen heti kommunismin romahdettua. ”Ymmärsin, että on muitakin tapoja elää. Elämä Suomessa oli aluksi vaikeaa. Kun ei ollut vakituista osoitetta, oli vaikea saada työtä, asuntoa ei kuitenkaan saanut, koska vakituista työtä ei ollut. Nyt elämä Suomessa näyttää valoisammalta. Toisinaan huomaan ihmisten suhtautumisen esimerkiksi virastoissa muuttuvan, kun kerron mistä olen muuttanut. Kaikki Romaniasta tulevat eivät ole kerjäläisiä”, kahta työtä tekevä Monica näpäyttää. Puoli vuotta Suomeen tulonsa jälkeen Monica hallitsi jo suomen kielen niin, että tulee sillä erinomaisesti toimeen

Yksi Monican veljistä rakentaa vuoren rinteelle upeaa taloa

Kommunistinen hallinto piti Romanian eristettynä läntisestä maailmasta lähes puoli vuosisataa. Nyt turistit ovat pikkuhiljaa löytäneet tiensä tähän erikoiseen maahan, josta voi löytää kreikkalaisen temppelin raunioita, roomalaisia kylpylöitä, turkkilaisten moskeijoita ja renessanssin linnoja.
Romanialla onkin tarjottavanaan näkymä kulttuurisiin ja taiteellisiin aarteisiin, joita harva alue yltää. Maan pääkaupunkia kutsutaankin pikku Pariisiksi. Myös luonto ollut hyvin avokätinen Romanian maalle.






Seurasin viikon ajan pienen Cuzapin kylän valmistautumista talveen. Sato on korjattu ja talven puut varastoitu. Tulkoon pakkanen ja halla vuorten rinteille. Pieni Cuzapin kylä on valmis ottamaan sen vastaan.