Pullan tuoksu tulvahtaa vastaan jo ovella. Kiireinen ministeri on parhaassa paikassa mitä tietää maailman herkullisimpien korvapuustien äärellä.
Kuvat by Rilla
Kun Raija Pekkarinen lähti viikon ulkomaan matkalle, hän leipoi sitä ennen pakastimeen 249 minikorvapuustia. Kotiin palatessa ammotti pakastin pullien osalta lähes tyhjyyttään. Korvapuustien lisäksi ministeri oli kotona ollessaan syönyt henkensä pitimiksi kaurapuuroa. Mauri Pekkariselle hyvä pulla on lähes elämän ehto. ”Jo ensi treffeillä kysyin Raijalta, osaatko leipoa korvapuusteja”, Pekkarinen väittää. Vastaus oli ilmeisesti myöntävä, sillä jo 37 vuotta Pekkarinen kertoo olleensa uskollinen vaimolle ja tämän korvapuusteille. ”Avioliitto vaatii paljon, että se kestää näinkin kauan. On ollut pakko tämäkin taito opetella. On kuitenkin ollut aikoja, jolloin pulla ei ole maistunut. Silloin mietin mikä on pielessä”, Raija Pekkarinen hymyilee.
Raija Pekkarisen leipomat puustit on tuotekehitelty viimeiseen asti. ”Vilpittömästi voin sanoa, että aivan samanlaisia en ole saanut missään”, kehuu Mauri. Leipomisen hoitaa Raija, mutta viimeisen silauksen niille antaa usein Mauri. Taikina on perusohje, joka löytyy jauhopussin kyljestäkin, mutta vuosikymmenten kokemuksella syntyy erikoisen maukkaita, minikokoisia korvapuusteja, jotka kaikki Pekkarisen juhlissa tai kotona vierailleet muistavat. ”Jos Mauri on Helsingissä, kun leivon, puhelimessa saattaa tulla ohjeita”, Raija kertoo. ”Pulla ei saa nousta liikaa ja oleellista on, että se voidellaan vielä uunista ottamisen jälkeen nesteellä, joka koostuu kuumasta kahvista tai vedestä ja siihen sulatetusta sokerista ja vaniljasokerista. Pullaa ei myöskään saa paistaa liian kauan, että se ei kuivu”, Pekkarinen selvittää.
”Olen jonkin aikaa korvannut korvapuustin täytteessä voin margariinilla, sen verran täytyy kolesterolia ajatella”, terveydenhoitajana työskentelevä Raija kertoo. ”Ahaa, nyt sen vasta sanot. Entä, jos en enää syö”, Pekkarinen uhkaa. Uhkaus on tehoton, sillä käsi käy kahvipöydässä pullalautasella tasaiseen tahtiin. Neljännen lapsen syntymään asti taikina tehtiin käsin, sitten taloon hankittiin yleiskone. Nyt pullan syönnin riemua ovat jakamassa lasten lisäksi jo kuusi lasten lasta, jotka piipahtavat mummilaan tuon tuostakin. Niinpä nytkin tupsahtavat Elvi ja Selma äitinsä kanssa paikalle.
Mauri Pekkarinen on mies, jonka virta vain näyttäisi lisääntyvän iän myötä. Irvileuat ovatkin veistelleet, että kytkemällä Mauri valtakunnan verkkoon ei tarvita uutta ydinvoimalaa. Elämässä pitää kuitenkin olla muutakin kuin politiikkaa. Kiireisen ministerin voimanlähde onkin kiinteästi yhtä pitävä perhe. Tulee mieleen, että Iltapäivälehdet olivat juuri repineet otsikoita räyhäävästä ministeristä, kun jostain päin taloa kuuluu keinutuolin natina ja hyräily ”papan oma kulta, papan oma kulta”. Iiro Viinasen takavuosina lanseeraamalle termille voisikin keksiä positiivisemman merkityksen. Mikäli pekkarointi, kotiin päin vetäminen merkitsee perheen ykkössijalle laittamista, se on ministeritason miehellekin vain plussaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti