Sympaattinen jouluihminen Mauri Kunnas

Tässä hän on: Suomen virallinen joulupukki. Harmi, että mukana tuomamme lakki ei mahtunut Kunnaksen päähän. Kunnas - kuvat by Rilla

Mauri Kunnas on valtakunnan virallinen joulupukki ja epäilee, että lapset kohta lähettävät Korvatunturin sijasta kirjeensä hänelle. Epäilys ei ole aiheeton sillä Kunnaksen vuonna 1981 julkaistua Joulupukki - kirjaa on käännetty jo 25 eri kielelle. Kunnaksen menestystarina alkoi 30 vuotta sitten julkaistusta Suomalaisesta tonttukirjasta. ”Virkani puolesta minun täytyy uskoa joulupukkiin edelleen”, virnistää Suomen rakastetuimmaksi nykytaiteilijaksi äänestetty Kunnas.

Mauri Kunnakselle tonttu on aivan todellinen olento, vaikka niitä ei enää näykään, koska ne ovat kirjailijan arvion mukaan menneet kaikki Korvatunturille töihin. Ja siellähän ne uurastavatkin mikäli Kunnaksen rakastettuja kirjoja on uskominen. ”Tonttu on kiinnostava ilmiö ja kolmekymmentä vuotta sitten ryhdyin tutkimaan tonttujen elämä oikein todenteolla”. Seuraavan tarinan Kunnas onkin saanut kertoa noin tuhat kertaa, siis sen miten Suomalainen tonttukirja ja Kunnaksen lastenkirjaura 30 vuotta sitten sai alkunsa. ”Pohdin appivanhempieni kanssa minkälaista tonttuhistoriaa tonttukäsitteen takana piilee. Anoppi oli kirjastonhoitaja ja toi kohta kasan tonttulähteitä mm. Martti Haavion Suomalaiset kodinhaltijat”. Kunnas huomasi, että aiheesta saisi lastenkirjan. Muutaman kuvan kanssa Kunnas marssi kustantamoon ja häneltä kysyttiin, paljonkohan tällaista kirjaa myytäisiin. Heti ei kustannussopimusta syntynyt, mutta jonkin ajan kuluttua Kunnas sai Otavalta mieluisan puhelun. Suomalainen tonttukirja sai lentävän lähdön, sitä ostettiin hetkessä yli 16 000 kappaletta, mikä on ainutlaatuinen juttu. Joulu oli tulossa ja kaikki lehdet halusivat kuvia tontuista. Eikä tonttukirjan julkaisemisesta kulunut kuin muutama vuosi, kun päivänvalon näki Joulupukki, joka on maailmalla ylivoimaisesti tunnetuin Kunnaksen kirja. Maailmanmenestys tuli kertarysäyksellä ja teki Kunnaksesta Suomen virallisen pukkiasiantuntijan.

Tässä peukku joululle

Kunnas rakastaa joulua omien sanojensa mukaan aivan tolkuttomasti. Se näkyy hänen kirjoissaan, joista kuusi on suoranaisesti jouluaiheisia ja melkein toinen mokoma löytyy teoksia, joissa se on jotenkin mukana. ”Tuo joulusta hullun lailla tykkääminen on kai jonkunlainen geenivirhe, sillä myös tyttäreni ovat todellisia jouluihmisiä. On vaikea selittää miksi suomalaiset pitävät joulusta niin paljon. Sitä voisi verrata tulen katsomiseen. Emme tiedä miksi jaksamme katsoa elävää tulta, mutta arvelen, että kun olemme tuhansia vuosia tuijottaneet sitä luolissa, siinä on jotain tuttua ja turvallista. Joulu ajoittuu vuoden pimeimpään aikaan. Uskon, että jo ammoisina aikoina on juhlittu pimeän ajan ja talven taittumista. Jouluna menneet ajat ja sukupolvet ovat erityisesti läsnä”, Kunnas pohtii.

Tämä kuva kirjasta Kaksitoista lahjaa joulupukille kertoo siitä, miten Kunnas kirjaa tehdessään katseli paljon Carl Larssonin kuvia.

Kunnaksen kirjoista löytyy paljon yhtymäkohtia kirjailijan omaan lapsuuteen. Tämän talon esikuvana on ollut kenkäverstas, jonka nimi oli Veljekset Pohja. ”Kello on neljä jonain joulukuun päivänä ja ihmiset lähtevät töistä. Eivät he kyllä tuolla lailla liukastelleet miten joulupukille kuvassa on käynyt”, Kunnas kertoo.

Kunnas vannoo monien jouluperinteiden nimeen, mutta joulusaunaa hän ei pidä mitenkään merkittävänä tapahtumana, koska ei ole saunaihminen. Joululahjat sen sijaan ovat tärkeitä. ”Lahjoja on aina paljon. Joskus tulee jopa huono olo, tarvitseeko niitä olla niin valtavat määrät, mutta meidän lahjat ovat kyllä nykyisin kirjavoittoisia”. Kaikkein rakkain muisto on kahdeksanvuotiaana saadusta lahjasta, viewmaster- katselulaiteesta, jolla katseltiin kolmiulotteisia kuvia. Se oli jotakin aivan ihmeellistä niinpä Kunnas kerää kiekkoja vieläkin. ”Joka vuosi myös jännitettiin saadaanko lahjakortti seuraavan vuoden Aku Ankoista. Myöhemmin aloin ostaa itse itselleni lahjoja, varmistin että saan varmasti hyviä ja mieluisia paketteja”., kirjailija muistelee. Jouluateriaa ajatellessaan Kunnas lähes herkistyy. ”Kaikilla perheenjäsenillä siinä omat suosikkinsa, minulla rosolli ja laatikot. Jouluruoat valmistaa lähinnä vaimoni Tarja, mutta toki yritän seistä lähistöllä valmiina palvelukseen, jos voin auttaa kokkia jotenkin. Ai jai kyllä se on hienoa, kun pääsee taas kohta joulupöytään”, Kunnas hehkuttaa. Joululaulut ovat olleet Kunnakselle aina yksi tunnelmantekijä. ”Poikien kanssa luistinkentän pukukopissa laulettiin kaikki joululaulut mitä muistettiin, Tiernapoikia myöten”. Nykyisin Kunnaksen kodissa soivat perinteiset Anglo - Amerikkalaiset joululaulut esimerkiksi Dean Martinin ja Nat King Colen esittäminä. Suomalaisista kelpaavat perinteiset laulut kuten ”En etsi valtaa loistoa”. Yksi suosikeista on ehdottomasti Nissepolkka.

Vuonna 1987 Kunnas teki itselleen kaikista rakkaimman kirjansa. Kaksitoista lahjaa joulupukille vetosi myös lukijoihin sillä sitäkin on käännetty yli kymmenelle eri kielelle. Kirja on värikäs ja täynnä yksityiskohtia sekä juonen käänteet herkullisia. ”Kirjaa on kiitelty suomalaishenkiseksi, mutta oikeastaan siinä on paljon ruotsalaisuutta. Katselin kirjaa tehdessäni paljon Carl Larssonin kuvia”, Ruotsi-fani Kunnas paljastaa. Kirjan kuviin on kätketty paljon omaan lapsuuteen liittyviä asioita. Kunnas ajatteli ensin, että kirjasta tuli liian kirjava, mutta myöhemmin siitä tuli kirja, johon hän on tänä päivänäkin vielä tyytyväinen. ”Joitakin omia kirjoja hävetti lukea iltasatuina, kun näki virheensä niin selvästi”.

”Haaveena on tehdä vielä yksi kirja joulupukista”, Kunnas toteaa. Hänellä on tunne, että kaikkea ei ole vielä joulupukistakaan kerrottu. Mutta ilman uutta joulupukkikirjaakin ei ole vaikea arvata, että Kunnaksen kirjoja kääritään joulun aikaan paketteihin huimia määriä. Eikä se ole ihme. Mauri Kunnas on syntynyt piirtäjäksi.

Joulupukilla on kirjasto – ja tutkimushuoneessaan melkoinen määrä erilaista kirjallisuutta. Karttakirjoista ”lelukatalookeihin” asti.