(Minna-kuvat by Rilla)Tulevana jouluna kuvataiteilija Minna L. Immosen kädenjälki näkyy korttien lisäksi myös joulupostimerkeissä. Immosen suunnittelemat merkit päätyvät myös Japaniin Seasons Greetings -merkeiksi ensimmäisinä suomalaisina postimerkkeinä.
Tekstiviestit ja sähköpostit eivät ole lamaannuttaneet suomalaisten innostusta joulukorttien lähettämiseen. Joulukuussa käynnistyy perinteinen korttien postituskarnevaali, jolloin Suomesta lähtee lajittelukeskuksen kautta maailmalle noin 50 miljoonaa joulukorttia. Tämän vuoden joulumerkit ilmestyvät 6.11. Tarrapohjaisessa 1.lk:n ikipostimerkissä hehkuu punainen amaryllis. Toisessa joulukorttitaksan mukaisessa postimerkissä keikistelee herttainen tyttönen omenoineen sekä herkkä jouluinen ovikranssi, jotka ilmestyvät parina. Merkkien lisäksi postin valikoimiin kuuluvat Minnan kuvittama ensipäiväkuori leimoineen ja merkkien tunnelmiin sopiva joulupostikorttisarja.
Joulu on ollut Minnalle aina tärkeä ja rakas aihe, niinpä kuvitustehtävä tuntui erityisen kiinnostavalta. Aivan ensikertaa hän ei merkkiasialla ole sillä hän kuvitti ystävänpäivämerkit vuonna 2000. Korttien ja julisteiden maailmasta taiteilija on laajentanut repertuaariaan kalentereihin, kirjojen ja Arabian valmistamien astioiden kuvitukseen.
Viime joulun alla Minna sai puhelun postimerkkikeskuksen johtaja Markku Penttiseltä. Penttinen pyysi taiteilijaa palaveriin Helsinkiin Japanilaisten osoitettua kiinnostusta Immosen merkkeihin. ”Toki lähdimme, vaikka sinä jouluna jäivät sitten lanttulaatikot tekemättä”, joulun perinteiden nimeen vannova Minna naureskelee. Japanissa on asukkaita 140 miljoonaa, niinpä merkeistä on otettu siellä huima painos.
Tänä jouluna jokainen suomalainen pitää Minnan taidetta kädessään lähettäessään tai saadessaan kortin. ”Se tuntuu mukavalta ja rohkenen toivoa, että kun taantuma ehkä vähentää suurempia muistamisia, kortti ainakin lähetetään”, joka jouluksi viisikymmentä uutta joulukorttimallia luova taiteilija arvelee.
Tekstiviestit ja sähköpostit eivät ole lamaannuttaneet suomalaisten innostusta joulukorttien lähettämiseen. Joulukuussa käynnistyy perinteinen korttien postituskarnevaali, jolloin Suomesta lähtee lajittelukeskuksen kautta maailmalle noin 50 miljoonaa joulukorttia. Tämän vuoden joulumerkit ilmestyvät 6.11. Tarrapohjaisessa 1.lk:n ikipostimerkissä hehkuu punainen amaryllis. Toisessa joulukorttitaksan mukaisessa postimerkissä keikistelee herttainen tyttönen omenoineen sekä herkkä jouluinen ovikranssi, jotka ilmestyvät parina. Merkkien lisäksi postin valikoimiin kuuluvat Minnan kuvittama ensipäiväkuori leimoineen ja merkkien tunnelmiin sopiva joulupostikorttisarja.
Joulu on ollut Minnalle aina tärkeä ja rakas aihe, niinpä kuvitustehtävä tuntui erityisen kiinnostavalta. Aivan ensikertaa hän ei merkkiasialla ole sillä hän kuvitti ystävänpäivämerkit vuonna 2000. Korttien ja julisteiden maailmasta taiteilija on laajentanut repertuaariaan kalentereihin, kirjojen ja Arabian valmistamien astioiden kuvitukseen.
Viime joulun alla Minna sai puhelun postimerkkikeskuksen johtaja Markku Penttiseltä. Penttinen pyysi taiteilijaa palaveriin Helsinkiin Japanilaisten osoitettua kiinnostusta Immosen merkkeihin. ”Toki lähdimme, vaikka sinä jouluna jäivät sitten lanttulaatikot tekemättä”, joulun perinteiden nimeen vannova Minna naureskelee. Japanissa on asukkaita 140 miljoonaa, niinpä merkeistä on otettu siellä huima painos.
Tänä jouluna jokainen suomalainen pitää Minnan taidetta kädessään lähettäessään tai saadessaan kortin. ”Se tuntuu mukavalta ja rohkenen toivoa, että kun taantuma ehkä vähentää suurempia muistamisia, kortti ainakin lähetetään”, joka jouluksi viisikymmentä uutta joulukorttimallia luova taiteilija arvelee.
Taiteilijaäidin kodissa ei ole mitään minimalistista. Kodikkuus on sisustuksen avainsana. ”Tykkään kyllä jonkun toisen kotona selkeästä ja modernista tyylistä, mutta en viihtyisi sellaisessa ympäristössä omassa huushollissani. Tiedän, että jos karsisin tavarat minimiin, alkaisin kohta kerätä ryhmiä johonkin”, Minna kertoo. Monia esineitä hankitaan useita kappaleita, mutta niiden sijoittelu keskitetään ryhmiin eikä niitä ripotella ympäri kotia. Valkoiset seinät toimivat rauhoittavana taustana värikkäille tauluille, esineille ja astioille.
Koska ollaan kuvataitelijan kotona, esillä on perheen äidin töitä monen vuosikymmenen ajalta. ”Lapsiperheessä on pakko olla toimiva ja käytännöllinen koti, mutta sen voi tehdä esteettisyydestä tinkimättä. Kun hakee yksityiskohtia ja rakentelee kokonaisuuksia, järjestelee samalla omia ajatuksiaan”, esteetikko kertoo. Niinpä asetelmat muuttuvat tiuhaan ja huonekalut vaihtavat tämän tästä paikkaansa. Silmä poimii lukemattomia kauniita ja kekseliäitä yksityiskohtia. Talossa on runsaasti erilaisia ikkunoita huoneista toiseen. Myös monet peilit tuovat tilantuntua ja avaruutta.
Osa tavaroista on kaapeissa lasiovien takana, mutta paljon esineitä on esillä hyllyillä tai seiniin kiinnitettyinä. Niinpä pölyjen pyyhkiminen on kova homma. ”Näin runsaan sisustuksen kanssa eläessä on tykättävä siivouksesta. Liikunkin luutu kädessä usein kotona ollessani, mutta otan sen hyötyliikunnan kannalta. Ei tarvitse lähteä kuntosalille, kun lähes joka päivä sisustaessaan kurkottelee ja kyykistelee”, Minna naureskelee. Hänelle koti ja sen sisustaminen onkin tärkein ja rakkain harrastus.
Hanna Sumari on suosittu juontaja ja sisustusohjelmien vetäjä. Tällä kertaa hän otti kantaa keittiön suunnitteluun. Vaikka moderneja keittiöitä esitellään
paljon, Sumari kertoo kokemuksesta, että lempeä, hivenen romanttinen keittiö on edelleen suomalaisten mieleen. Olipa keittiön tyyli mikä hyvänsä keittiössäkin toimiva vakiovinkki sisustusneuvoja kyseleville Sumarilla on: ”Siivotkaa kodistanne pois kaikki turha ja etsikää suosikkiesineillenne oikea paikka. Se tuo kodistanne parhaat puolet esiin eikä edes maksa mitään”!
HYVÄ RUOKA SYNTYY YKSINKERTAISISTA AINEKSISTA
Sami Garamin mielestä kuka tahansa osaa tehdä hyvää ruokaa. Niinpä hänellä on missio siitä, että ihmiset valmistaisivat enemmän ruokaa kotona; yksinkertaisista, mutta laadukkaista aineksista.
Garamin kolmilapsisessa perheessä kaikki osaavat kokata. ”Mun skidit on jo sen verran isoja, että voin sanoa niille, että duunaa vaikka hyvä munakas”, Garam toteaa. Hänen mielestään raaka-aineiden ei tarvitse olla kovin erikoisia eikä ruoanlaitto saa olla liian monimutkaista. Raaka-aineet voivat olla aivan yksinkertaisia, mutta niitä voi käyttää monipuolisesti ja mielikuvituksella. ”Tarvittavat ainekset pitää löytää lähikaupasta. En halua, että reseptinlukija säikähtää, että hän ei edes tiedä kaikkia aineksia, jota ruokaan tarvitsee ja ei voi tehdä sitä”, ruokajuttuja moneen mediaan kirjoittava Garam toteaa.
Keittokirjoja on Garamin uunista putkahtanut ulos jo seitsemän. Ne ovat erilaisia, mutta ruokafilosofialtaan yhteneväisiä teoksia. Garamin tärkeimmät visiot tulevat niissäkin esiin: Herkullisuus, ymmärrettävyys, ruoka-aine saatavuus ja yksinkertaisuus. Myös yksinkertainen ruoka voi olla maukasta, kun kokilla on taito hyppysissä ja hellan vieressä oikeat ainekset ruoan valmistamista varten.
HYVÄ RUOKA SYNTYY YKSINKERTAISISTA AINEKSISTA
Sami Garamin mielestä kuka tahansa osaa tehdä hyvää ruokaa. Niinpä hänellä on missio siitä, että ihmiset valmistaisivat enemmän ruokaa kotona; yksinkertaisista, mutta laadukkaista aineksista.
Garamin kolmilapsisessa perheessä kaikki osaavat kokata. ”Mun skidit on jo sen verran isoja, että voin sanoa niille, että duunaa vaikka hyvä munakas”, Garam toteaa. Hänen mielestään raaka-aineiden ei tarvitse olla kovin erikoisia eikä ruoanlaitto saa olla liian monimutkaista. Raaka-aineet voivat olla aivan yksinkertaisia, mutta niitä voi käyttää monipuolisesti ja mielikuvituksella. ”Tarvittavat ainekset pitää löytää lähikaupasta. En halua, että reseptinlukija säikähtää, että hän ei edes tiedä kaikkia aineksia, jota ruokaan tarvitsee ja ei voi tehdä sitä”, ruokajuttuja moneen mediaan kirjoittava Garam toteaa.
Keittokirjoja on Garamin uunista putkahtanut ulos jo seitsemän. Ne ovat erilaisia, mutta ruokafilosofialtaan yhteneväisiä teoksia. Garamin tärkeimmät visiot tulevat niissäkin esiin: Herkullisuus, ymmärrettävyys, ruoka-aine saatavuus ja yksinkertaisuus. Myös yksinkertainen ruoka voi olla maukasta, kun kokilla on taito hyppysissä ja hellan vieressä oikeat ainekset ruoan valmistamista varten.
Foto RillanPian kaksi vuosikymmentä työkseen kokanneen Garamin lempiruoka on yllättäen yksinkertaiselta tuntuva spagettibolognese. ”Mutta se ei mene sillä tavalla miten suurin osa suomalaisista varmaan kastikkeen tekee. Jos minulla on kastikkeessa puolikiloa jauhelihaa, on pannussa ainakin kilon verran kaikkea muuta. Usein haudutan ruokaan kasviksia ja yrttejä. Suolaa ei ruokaan useinkaan tarvitse lisätä. Mieluummin teen maun jollakin muulla: Sokerilla, etikalla tai viininlorauksella”, Garam selvittää.
”Vaikka olenkin stadilainen, kuljen mielelläni muualla Suomessa tekemässä ruokaa ja aistimassa tuulia. Ruokaohjeita tehdessä pitää muistaa, että Stockmannin herkkua ei ole kaikkien lähikulmilla”, Garam toteaa. Energinen ja esiintymistaitoinen kokki on ehtinyt hämmentää jo monenlaisia liemiä. Tv- ohjelmia, messuesiintymisiä ja kokkikurssien järjestämistä riittää. Garam on stadintanut Aku Ankkaa, Asterixia ja jopa Aleksis Kiven Seitsemää veljestä. Yksi Garamin kirjoista on suunnattu isille. Tuoreen isän kirjassa annetaan neuvoja lapsiperheen arjen pyörittämiseen – jotta sille ruoanlaitolle ja yhdessä kokkaamisellekin jäisi aikaa.
Kulinaristina ja ruoan valmistamisen ammattilaisena Garamilla on motto, josta hän ei ole valmis tinkimään: ”Syömistä en vähennä, mutta liikuntaa voin harrastaa enemmän”.
Ujona julkisuudessa
”Se minkä kuvan julkisuuden henkilöistä saa, riippuu paljon median antamasta kuvasta. Ihmiset, jotka lukevat vain otsikot ja lööpit, voivat saada aivan vääristyneen kuvan ihmisestä. Otsikkoihin on voitu nostaa aivan merkityksettömiä pikkuseikkoja, joita haastateltava itse ei mitenkään erityisesti olisi painottanut”. Harkimo harmittelee, että haastattelijat ovat usein kiinnostuneempia hänen henkilökohtaisista asioistaan kuin esimerkiksi hänelle tärkeistä eduskuntatyön tavoitteista. Näitä ovat esimerkiksi naisyrittäjyyden edistäminen, Itämeren suojelu ja liikunnan hyväksi tekemänsä työ. Yrittäjäperheessä kasvanut kahden pojan äiti haluaa siirtää kotoa oppimiaan elämänarvoja myös omille lapsilleen: Empaattisuus, oikeudentaju, oikean ja väärän erottaminen. ”Oma napa ei saa aina olla se tärkein”, Harkimo toteaa.
Yhden syyn ujouteensa Harkimo arvelee piilevän siinä, että häntä ja hänen kaksoissiskoaan puhuteltiin takavuosina kaksosina eikä kohdeltu yksilöinä. Murrosiässä piti alkaa ikään kuin luoda omaa identiteettiään. ”Joskus jouduin muistuttamaan vanhempiani: ”Hei äiti, minä olen Leena”. Se oli aikamoinen irtaantumisprosessi. Kehottaisinkin omaan kokemukseen pohjautuen vanhempia huomioimaan kaksoset yksilöinä eikä vertailemaan heitä keskenään”, Harkimo toteaa. Leena oli Alamäen kaksosista se ujompi, joka puri hammasta, kun vieraiden saapuessa äiti huusi: ”Kaksoset tulkaas sanomaan päivää”. Harkimo arvelee, että kaksosuuden kokemus on kuitenkin varmasti lisännyt luonteeseen joustavuutta ja pettymysten sietokykyä. ”Olen samaa mieltä erään asiantuntijan kanssa siitä, että ujo lapsi on itse asiassa vanhemmilleen siunaus. Hän tarkkailee tilannetta ei syöksy suinpäin mihinkään”.
”Vaikka olenkin stadilainen, kuljen mielelläni muualla Suomessa tekemässä ruokaa ja aistimassa tuulia. Ruokaohjeita tehdessä pitää muistaa, että Stockmannin herkkua ei ole kaikkien lähikulmilla”, Garam toteaa. Energinen ja esiintymistaitoinen kokki on ehtinyt hämmentää jo monenlaisia liemiä. Tv- ohjelmia, messuesiintymisiä ja kokkikurssien järjestämistä riittää. Garam on stadintanut Aku Ankkaa, Asterixia ja jopa Aleksis Kiven Seitsemää veljestä. Yksi Garamin kirjoista on suunnattu isille. Tuoreen isän kirjassa annetaan neuvoja lapsiperheen arjen pyörittämiseen – jotta sille ruoanlaitolle ja yhdessä kokkaamisellekin jäisi aikaa.
Kulinaristina ja ruoan valmistamisen ammattilaisena Garamilla on motto, josta hän ei ole valmis tinkimään: ”Syömistä en vähennä, mutta liikuntaa voin harrastaa enemmän”.
Alexander Stubb näytti aika orvolta istuessaan ensin yksin ministerin aitiossa
Pääministeriksi pääministerin paikalle
”Kenen lieneekään tuoli, mutta olkoot kamppeet siinä vähän aikaa”, mutisin tyhjässä täysistuntosalissa ensimmäisellä käynnilläni eduskunnassa vuosia sitten. Olimme astuneet sisään jostakin sivuovesta ja tuoli sattui ensimmäisenä eteen. ”Se on kyllä pääministerin paikka”, totesi haastateltavani ykskantaan.
Lokakuisella käynnilla Arkadianmäellä kuulin, että täysistuntosaliin ei ole enää sen tyhjillään ollessa asiaa. En tiedä liekö pääministerin pallia yritetty ylenmäärin valloittaa vai mikä lienee syynä. Tosinhan pääministerin paikalle olisi tulijoita päätellen siitä innokkuudesta, jolla Vanhasta on yritetty kampittaa. Suullinen kyselytunti tuokin paikalle ennen näkemättömän määrän median edustajia. Oli tarkoitus äänestään pääministerin luottamuksesta. Myös alakerran väki pysyi paikoillaan yllättävään pitkään paikalla -napin painamisen jälkeen. Muistelin erästä kertaa, jolloin nuhteettomin edustaja oli yllättäen Toni ”Viikinki” Halme, joka istui paikoillaan kuin rippikoulupojat sivuilleen vilkuilematta. Vieressäni istuva nainen avautuu kertomalla olevansa Sauli Niinistön fani ja käyvänsä seuraamassa tämän nuijimat suulliset kyselytunnit joka ikisen. ”Laita tämä lehteen”, nainen sanoo ja esittelee itsensä Paulaksi.
”Kenen lieneekään tuoli, mutta olkoot kamppeet siinä vähän aikaa”, mutisin tyhjässä täysistuntosalissa ensimmäisellä käynnilläni eduskunnassa vuosia sitten. Olimme astuneet sisään jostakin sivuovesta ja tuoli sattui ensimmäisenä eteen. ”Se on kyllä pääministerin paikka”, totesi haastateltavani ykskantaan.
Lokakuisella käynnilla Arkadianmäellä kuulin, että täysistuntosaliin ei ole enää sen tyhjillään ollessa asiaa. En tiedä liekö pääministerin pallia yritetty ylenmäärin valloittaa vai mikä lienee syynä. Tosinhan pääministerin paikalle olisi tulijoita päätellen siitä innokkuudesta, jolla Vanhasta on yritetty kampittaa. Suullinen kyselytunti tuokin paikalle ennen näkemättömän määrän median edustajia. Oli tarkoitus äänestään pääministerin luottamuksesta. Myös alakerran väki pysyi paikoillaan yllättävään pitkään paikalla -napin painamisen jälkeen. Muistelin erästä kertaa, jolloin nuhteettomin edustaja oli yllättäen Toni ”Viikinki” Halme, joka istui paikoillaan kuin rippikoulupojat sivuilleen vilkuilematta. Vieressäni istuva nainen avautuu kertomalla olevansa Sauli Niinistön fani ja käyvänsä seuraamassa tämän nuijimat suulliset kyselytunnit joka ikisen. ”Laita tämä lehteen”, nainen sanoo ja esittelee itsensä Paulaksi.
Vanhanen selittää ja salamat räiskyvät
Ujona julkisuudessa
Leena Harkimon jäänsiniset silmät, pitkän huiskea ja ylväs olemus saattavat muodostaa mielikuvan ylpeästä ja viileästä bisnesladysta. Pidättyväisen käytöksen alle kätkeytyy kuitenkin ujo ja lämmin nainen. Ujouden voittamiseksi Harkimo on ottanut vastaan aina uusia haasteita.
”Työelämässä arvostetaan nykyisin sosiaalisuutta, kuuluvuutta ja näkyvyyttä. Mutta itse asiassa ujo voi keskittyä paremmin työntekoon kun taas hänen sosiaalisempi kollegansa nauttii ehkä kahvihuonekeskusteluista. Ujot ovat usein huolellisia ja pitkäjänteisiä ja pyrkivät hyvään laatuun työssään. Ujous on persoonallisuuden osa eikä automaattisesti johdu huonosta itsetunnosta. Itse olen hyväksynyt ujouden osaksi itseäni, mutta olen tietoisesti tarttunut uusiin haasteisiin, jotta ujous ei hallitsisi elämää”, Harkimo selvittää. Hän uskoo, että monen urakehitys voi jäädä tietylle tasolle ujouden takia. ”Mielestäni on kuitenkin inhimillistä, että reagoi yllättäviin tai hämmentäviin tilanteisiin esimerkiksi punastumalla. On luonnottomampaa ellei mikään hetkauta”, Harkimo toteaa. Hän muistaa vielä ensimmäisen puheenvuoronsa kansanedustajana suuressa täysistuntosalissa. ”Hyvin valmistautuneena se oli kuitenkin aika miellyttävä kokemus”.
Harkimo on totuttu näkemään yhtenä linnanjuhlien kaunottarena puvuissaan, jotka ovat usein Jukka Rintalan käsialaa. Tuoreena kansanedustajana Harkimo sai pukeutumisneuvoja SDP:n kansanedustajalta Tarja Haloselta. He istuivat ensimmäiset päivät istuntosalissa vierekkäin, koska olivat aakkosjärjestyksessä peräkkäin. ”Valtiopäivien avajaiset olivat tulossa ja kysyin Haloselta kuinka sinne pitäisi pukeutua. Halonen katsoi minua päästä varpaisiin ja sanoi ”Tuo on oikein hyvä. Puseron voisit kyllä vaihtaa”, Harkimo muistelee. Halosesta tuli sittemmin ulkoministeri Paavo Lipposen hallitukseen ja Tasavallan Presidentti.
Harkimo on totuttu näkemään yhtenä linnanjuhlien kaunottarena puvuissaan, jotka ovat usein Jukka Rintalan käsialaa. Tuoreena kansanedustajana Harkimo sai pukeutumisneuvoja SDP:n kansanedustajalta Tarja Haloselta. He istuivat ensimmäiset päivät istuntosalissa vierekkäin, koska olivat aakkosjärjestyksessä peräkkäin. ”Valtiopäivien avajaiset olivat tulossa ja kysyin Haloselta kuinka sinne pitäisi pukeutua. Halonen katsoi minua päästä varpaisiin ja sanoi ”Tuo on oikein hyvä. Puseron voisit kyllä vaihtaa”, Harkimo muistelee. Halosesta tuli sittemmin ulkoministeri Paavo Lipposen hallitukseen ja Tasavallan Presidentti.
”Se minkä kuvan julkisuuden henkilöistä saa, riippuu paljon median antamasta kuvasta. Ihmiset, jotka lukevat vain otsikot ja lööpit, voivat saada aivan vääristyneen kuvan ihmisestä. Otsikkoihin on voitu nostaa aivan merkityksettömiä pikkuseikkoja, joita haastateltava itse ei mitenkään erityisesti olisi painottanut”. Harkimo harmittelee, että haastattelijat ovat usein kiinnostuneempia hänen henkilökohtaisista asioistaan kuin esimerkiksi hänelle tärkeistä eduskuntatyön tavoitteista. Näitä ovat esimerkiksi naisyrittäjyyden edistäminen, Itämeren suojelu ja liikunnan hyväksi tekemänsä työ. Yrittäjäperheessä kasvanut kahden pojan äiti haluaa siirtää kotoa oppimiaan elämänarvoja myös omille lapsilleen: Empaattisuus, oikeudentaju, oikean ja väärän erottaminen. ”Oma napa ei saa aina olla se tärkein”, Harkimo toteaa.
Yhden syyn ujouteensa Harkimo arvelee piilevän siinä, että häntä ja hänen kaksoissiskoaan puhuteltiin takavuosina kaksosina eikä kohdeltu yksilöinä. Murrosiässä piti alkaa ikään kuin luoda omaa identiteettiään. ”Joskus jouduin muistuttamaan vanhempiani: ”Hei äiti, minä olen Leena”. Se oli aikamoinen irtaantumisprosessi. Kehottaisinkin omaan kokemukseen pohjautuen vanhempia huomioimaan kaksoset yksilöinä eikä vertailemaan heitä keskenään”, Harkimo toteaa. Leena oli Alamäen kaksosista se ujompi, joka puri hammasta, kun vieraiden saapuessa äiti huusi: ”Kaksoset tulkaas sanomaan päivää”. Harkimo arvelee, että kaksosuuden kokemus on kuitenkin varmasti lisännyt luonteeseen joustavuutta ja pettymysten sietokykyä. ”Olen samaa mieltä erään asiantuntijan kanssa siitä, että ujo lapsi on itse asiassa vanhemmilleen siunaus. Hän tarkkailee tilannetta ei syöksy suinpäin mihinkään”.
Harkimo toteaa, että ujous ei ole koskaan estänyt häntä tekemästä sitä mitä hän todella haluaa. Nelivitosena hän on nähnyt monta erilaista maailmaa. Mallina ja jääkiekkojoukkueen toimitusjohtajana työskentelyn jälkeen Harkimo on kolmatta kautta kansanedustajana. ”Viimeistään nelikymppisenä oppii hyväksymään itsensä kaikkine puutteineen sen, että ei tarvitsekaan tavoitella ikuista nuoruutta. Jokainen ryppy on ansaittu ja paras ikä on nyt. Onni on perimmiltään hetkessä läsnäoloa”, Harkimo toteaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti