Ei päivää ilman juhlia

15.1.2009
Joku tolkku se pitää elämässä olla. Jos blogin pitämisen päättää lopultakin aloittaa, tehtäköön se silloin kun uusi kalenteri ilmestyy seinälle ja tuleva vuosi on vielä tuore ja tuntematon.

Vuosi alkoi erittäin mukavissa merkeissä siipan perinteisillä syntymäpäiväkahveilla hyvässä seurassa uuden vuoden ensimmäisenä päivänä. Paikalla oli jo edellisenä päivänä saapuneiden Suomen Sievimpien sukulaisten lisäksi ystäviä läheltä ja vähän kauempaakin. Oli oikein leppoisaa ja mukavaa, Julian kakut sulivat suussa ja juttua riitti. Kahta päivää myöhemmin kuului kutsu Hannelen ikääntymisen muistokahveille. Siellä pelasimme ratkiriemukkaan erän Trivial Pursuitia nuorten, naisten ja miesten joukkueilla. Nuorilla miehillä oli etunaan se, että koska korvantaukset eivät ole vielä kokonaan kuivuneet, he saattavat muistaa lukioajoilta esimerkiksi kuka oli Yhdysvaltain kolmas presidentti (Thomas Jefferson) tai mitä Isaac Newton ehdotti silloin, kun hän ainoan kerran puhui kansanedustajana (ikkunan aukaisemista) tai millä nopeudella Titanic ajoi, kun se törmäsi jäävuoreen (22 solmua). Koska he myös viikoittain tutkiskelevat Aku Ankkaa, he empimättä pystyvät vastaamaan esimerkiksi kysymykseen montako sormea Mikki Hiirellä on kädessään (Neljä). Näin ollen he veivät kepeästi voiton kotiin. Myös naiset olivat tietävinään aika paljon, mutta ikävä kyllä suu aukesi aina väärässä kohtaa, vain yhden napin verran oli pelikiekossa saldoa voittajien tuuletuksen hetkellä. Miehet brassailivat nopan heittämisellä ja niinpä eräs heistä joutuikin laittamaan tekstiviestiä, kun oli alkanut tunto kolkuttelemaan peli – iltaa seuranneen yön pimeinä tunteina. Hän näet oli kehuskellut potevansa unettomuutta, mikäli syyllistyy pelissä huijaamiseen. Ennen kylästä poistumista oli siis syytä tarkistaa, että ko. herralla on varmasti kännykkänumero talletettuna puhelimeen. Eikä turhaan.

Jotta arkeen ei aivan vielä tarvitsisi palata yhden välipäivän jälkeen oli aika viettää Juujärven savusaunan 4- vuotissynttäreitä. Tällä kertaa poliittiset puheet oli jätetty vähemmälle eikä ohjelmaa huutokaupan lisäksi muutoinkaan liiemmin ollut. Joko miehet ovat köntittyneet; saunailtoja on järjestetty harvemmin tai sitten heistä on sukeutunut entistä hyvämuistisempia, sillä saunareissuille unohtuneita huutokaupattavia oli edellisiä kertoja huomattavasti vähemmän. Lauri huusi Sannalle kalliin merkkihuivin, jonka oli kertaalleen jo tälle ostanut, koska oli erehtynyt lainaamaan sitä saunareissulle Kauppiin ja luonnollisesti unohtanut sinne. Sanna kertoikin pöyristyneenä miehensä uusimmasta unohduksesta. Tämä oli onnistunut poikien kesken tehdyllä laskettelureissulla jättämään nuorimmaisen toppakengät lasketteluvarustevuokraamoon. Ilmeisesti perheen nuorin miespuolinen henkilö oli kannettu autoon, koska sukkasillaan esiintymistä keskellä lumihankia ei oltu pidetty mitenkään huomionarvoisena . Lauri esitti seuraavaksi keskustelunaiheeksi rouvansa huonoja puolia, mutta sen aiheen ko. henkilö halusi tällä kertaa suvereenisti ohittaa. No, Laurin huonomuistisuuden ansiosta Saunaseura Löylyleijonien tyhjyyttään huutava tili sai edes hieman täydennystä.

Vielä tällä samaisella viikolla kävimme saattamassa haudan lepoon Aino – tädin Sievissä. Pakkanen ja jäätävä viima oli onneksi tyyntynyt. Perjantaista huolimatta paikalla olivat yhtä lukuun ottamatta siipan kaikki äidin puoleiset serkut. Samalla reissulla hoidimme sukulaissuhteita yöpymällä Sallalla ja Jukalla. Heidän ihastuttavasti remontoidusta rintamamiestalostaan on kehkeytynyt oikea talojen kuningatar. Asia ei käynyt niin yksinkertaisesti kuin sadussa, jossa sammakosta syntyi suutelemalla prinssi, vaan paljon hikeä ja kyyneleitä on vuodatettu, ennen kuin tähän vaiheeseen on päästy.

Salissa on ihana tunnelma runsaiden ruutuikkunoiden ansiosta. Talon rouvan omakätisesti entisöimä vanha keinuhepo vie ajatukset vuosien taakse pois muovi – ja krääsäkulttuurista. Salin pieni pöytä on katettu intiimiä kahvitteluhetkeä varten.

Julia ja Tuomo ovat lakanneet pakoilemasta erästä tosiasiaa, jonka monet, allekirjoittanut mukaan lukien ovat tienneet jo lähes maailman luomisesta lähtien, nimittäin että he kuuluvat yhteen. Niinpä nuoret kyyhkyläiset ovat päättäneet jakaa tulevan elämänsä – sen myötä – ja vastamäet – samassa osoitteessa. Tätä päätöstä, siis sitä ensimmäistä sormusten ostoreissua juhlittiin seurakunnan mökillä Mehtolassa noin 70 vieraan voimin. Paikalla oli kummeja, kavereita, vanhempien ystäviä ja sukulaisia. Julian kakut ja baakelsit maistuivat taas kaikille ja viimeisistä joulukonvehdeista päästiin eroon. Lauri lausui herkkiä runoja ja Jakke lauloi pari laulua. Yhteislauluakin kuultiin, viimeisenä luonnollisesti Keski – Suomen kotiseutulaulu. Illan hämärissä poistuimme suosiolla ja jätimme nuorison saunomaan ja jatkamaan iltaa.

Helinä muisteli vuosien takaisia tapahtumia ja toi mainostenjakajalle kakun, jota tämä ei ollut rohjennut pysähtyä maistamaan monista pyynnöistä huolimatta.

Lauri lausui nuorelle parille herkkääkin herkempiä runoja, jotka lämmittivät kaikenikäisten sydämiä.

Koitti myös se ikävä hetki, kun kuusi pitää nostaa kuistille ja koristeet pakattiin laatikoihin odottamaan uutta tulemistaan. Ehkä kuusi olisi saanut viipyä sijoillaan vielä pari päivää, mutta kesken erään iltakahvisession Elian Andreas 1,5 vee hivautti sen nurin. Benjami suri sattumusta pitkään, sillä yleinen häslinkihän siitä seurasi ja kahvituokio oli sillä erää lopussa. Benjamin mielestä kuulemma juuri oli ollut "niin ihana ja mukava hetki”. Menneen joulun kuusi sai jokaiselta sen nähneeltä vuolassanaisia kehuja, joten siitä haluttiin nauttia mahdollisimman pitkään. Parin viikon aikana pudonneet neulaset laski lähes kahden käden sormilla, vaikka epäilenpä, että menneiden vuosien tapaan kukaan ei ollut muistanut vettä kuusen juurelle pahemmin lisäillä. Oikein oli valioyksilö, tuuhea ja kauniin värinen siipan saunakylästä kotiin kuljettama Mehtolan Olavin mailla kasvatettu kuusi. Joulu livahti jälleen kerran ohi kuin varkain. Koristeita paikoillaan roikottamalla voi ikään kuin huijata kalenteria ja kuvitella, että ei olekaan vielä tammikuun 15. päivä. Kun krookukset alkavat työntää päätään kukkapenkeistä täytyy varmaan viimeistään uskoa, että joulu on oikeasti ohi. Silloin voi onneksi jo alkaa katsella juhannuskoivuja sillä silmällä.

Our daughter's loves Christmas too!