keskiviikko 12. elokuuta 2009

Matkakertomus 2: Venehjärvi ja Vuonninen




Ajelemme ensimmäisen reissupäivämme illan suussa Venehjärvelle, joka on Karjalan idyllisimpiä kyliä niemen nokassa puhdasvetisen Venehjärven rannassa. Ensimmäinen Lesonen solahti tänne jo monta sataa vuotta sitten ja mieltyi maisemaan, eikä ihme. Siitä kylä alkoi kasvaa, parhaimmillaan taloja oli 50. Kylä on tunnettu kautta vuosisatojen Lesosten kotikylänä ja on tullut tunnetuksi I. K. Inhan valokuvista. Niina on lastensa ja vävynsä kanssa odottamassa pihalle katetun iltaruoan kanssa. Vaikka Santeri onkin joutunut lähtemään matkoille eikä savusauna ole lämpimänä, kaksi kylyä korvaavat tämän saunan puutetta. Venehjärven idylli on parhaimmillaan. Kurkistaessaan ikkunasta järvelle voi nähdä Vienan punaisena laskevan auringon.




Talon toimelias isäntä on keskeyttänyt työnsä toviksi. Polttopuusta ei Venehärvellä ole puutetta.



Veikko Lesosen rakennuttama mökki vasemmalla oli suurimman osan porukasta majapaikkana. Takana talo jossa I.K.Inha yöpyi Venehjärvellä ollessaan. Sen omistaa kuuluisa venäläinen taiteilija Vitali Dobrinin, joka ei ikävä kyllä ollut kotona, joten taulukaupoille ei tällä kertaa päästy.




Talon nuorin tytär Maikki nauroi, että tulee varmasti mahtava kuva kun suoraan sängystä noustua oli alkanut aamupalan laittoon.



Rumemmissakin paikoissa on tullut aamupalansa nautittua...

Pihalla nautitun aamupalan jälkeen lähdemme tutustumaan kalmismaahan. Santerin veli Paavo rakentaa saunaan aivan veden rajaan. Paavo Lesonen seilasi merikapteenina maailman meriä 20 vuotta, mutta on nyt palannut juurilleen, kauneimpaan paikkaan jonka tietää. Joku kysyy osaako Paavo englantia. Paavo hymähtää, että jos laivalla tulee hätätilanne siinä ei sanakirjaa ehdi selaamaan. Paavon tapaaminen on mukava yllätys, kun silmät laittaa kiinni, ääni ja jutut ovat aivan kuin Santerin suusta. Karjalaiseen tapaan kuuluu käynti kalmismaalla ennen puoltapäivää. On tapana myös pestä kädet sieltä tultua, jotta kalma ei tartu. Venehjärven kylän idyllin rikkoo vain agrigaatin pörinä matkalaisten halutessa ladata kameroittensa akkuja tai kihartaessa kutrejaan. Jos matkanjohtaja kuuli vähemmän mairittelevia totuuksia itsestään niin Marja -Riitalla puolestaan oli aihetta iloon kuullessaan hänestä esitetyn arvion. Olimme lähdössä Venehjärveltä, kun joku kertoi, että kaksi parikymppistä tyttöä on vielä vattupuskissa. Mietin ketä he voivat olla sillä passien mukaan matkassa oli vain yksi keneen tuo arvio sopii. Hetken mietittyäni ja todettuani ketä puuttui kerroin, että tuo toinen tyttö on kyllä jo kuudennella kymmenennellään.



Kalmismaa on korkealla mäellä aivan niemen kärjessä.


Samuel toteaa, että kuulostaa epäilyttävältä kun lähestymme näköalapaikkaa ja kerron aikaisemmin matkalla olleiden tietävän mitä se tarkoittaa. Pariskunnat etsivät taas persoonallisimpia poseerausasentoja. Kun oikein tarkkaan katsoi näki Miinalaisen pariskunnan kasvojen välissä heinänkorren. Riitta tyrmistyi, kun Enska alkoi kantaa siippaansa kivelle ennen kuin heidät oli ehditty saada tallennettua. Kaarivaarat totesivat miten käy työstä, kun joutuu kerta vuoteen istumaan sylikkäin. Myös kaikki sinkkuna matkustavat ikuistettiin tuolla kauniilla paikalla mutta heiltä ei vaadittu mitään erityisiä kommervenkkejä.


Herrasväet Kropsu ja Parhiala



Kopperoisen perheen tyylinäyte



Arto lauloi Aunelle "Sä kasvoit neito kaunoinen". Tosin mitään ääntä ei kuulunut.

Olli kertoo, että Niina oli luvannut, että tiet paranevat Venehjärveltä Kalevalaan päin. Olli oli katsonut pitkään Niinaa silmiin ja Niinan pokka oli pettänyt ensin. Tien kunnosta kertonee jotain se, että keskinopeus suurella bussilla oli 30 km tunnissa.



Tie on paikoitellen petollisen hyvän näköinen. Tätä mäkeä on jo rajusti loivennettu, mutta kiipeämistä siinä on silti.

Onneksi olimme suunnitelleet pysähdyksen Vuonnisen uuteen kahvillaan. Alma Sabosnikova, maan mainio kertoja tuli valottamaan elämää Vuonnisessa niiden reilun seitemän kymmenen vuoden aikana, kun hän on siellä elänyt. Ennen niin vireässä kylässä asuu enää vain 30 asukasta ympärivuotisesti. ”Tiedättäkö mikä on karjavaunu”, Alma kysyy. Väen puistaessa päätään hän lausahtaa: ”Ettekö edes sitä tiedä”? Vuonnisen asukkaille karjavaunut tulivat tutuksi heidän joutuessa evakkoon, osa Arkangeliin asti.






Isä Aarolla ei ehkä kertynyt 1222 kuvaa, mutta aika määrä varmasti.




Kahvilan lettuset.

1 kommentti:

Rilla, kirjoitti...

Eilen jo alottelin näitten matkakertomusten lukemista mutta kesken jäi, syystä jonka tiedät. Edelleenkin ihmettelen, että kun olen viisi vuotta tuonne haikaillut, niin miksi ihmeessä en ole siellä jo käynyt?! Ensi vuonna sitten!