Täti Violetin Uniikki Riihimökki

Sain eräänä iltana kutsun tulla Anna - Maijan riihimökille Korpilahdelle. Riihimökki on aivan uniikki paikka eikä sen emäntä jää persoonallisuudessaann siitä jälkeen. Kalenterin mukaan Anna -Maija on jo kahdeksannella kymmenennellään, mutta hän juoksee notkeasti kuin nuoret tytöt mökin vaihtelevassa maastossa. Riihimökki kohoaa kallioisen rinteen päällä Synsiän rannalla. Riihen värikäs emäntä tietää jokaisen huonekalun ja esineen tarinan mökissään. Monella sen esineistä on jo yli sadan vuoden taakse kurkottava menneisyys takanaan. Vierailu riihimökissä onkin kuin oppitunti Suomen historiasta.

Rannassa on saunamökki

"Täti Violetin" lempiväri tulee mökin ympäristössä vastaan tämän tästä...

Anna – Maija hankki mökkitontin Synsiältä ollessaan Korpilahdella Oittilassa opettajana. Riihimökki siirrettiin tontille Sarvenperältä. Tuolloin perille ei ollut vielä edes tietä. Rantasaunaksi soudettiin Oittilan koulun vanhan rantasaunan hirret, mutta rakennuksesta tulikin nukkuma – aitta. Saunamökki rakennettiin sen vierelle lähelle rantaa. Riihi on rinteessä ympärillään sankka metsä, joka tuo rauhoittavan tunnelman. Ranta muodostuu paikoitellen sadoista erikokoisista kivenlohkareista. Tällä mökillä ei tunnetakaan ruohonleikkauksesta koituvia ongelmia. Myöhemmin elämä johdatti Anna - Maijan Mikkelin kautta Toivakkaan. ”Kaupungeissa en ole viihtynyt koskaan. Olen sydämeltäni maalainen ja luonnossa kävely on mun juttu”, Anna – Maija selvittää. Mökissäkin rakkaus luontoon näkyy metsistä kerätyissä käkkyränoksissa. Riihi on täynnä muitakin aarteita. Tuvasta löytyy antiikkinen puhelin, johon pieni lettipää tyttö vastasi aikoinaan ”Petäjävesi 65”, kaatopaikalta pelastettuja kaappeja, käytöstä poistetulta lossilta hylättyjä lyhtyjä, isän tuohitöitä ja monenlaisia entisajan käsityövälineitä.

Eräällä penkillä on koskettava tarina. Anna – Maijan isän ollessa viisitoistavuotias elettiin vapaussodan aikoja. Eräänä päivänä punaiset tulivat heidän kotiinsa, käskivät perheenjäsenet eri huoneisiin ja ilmassa leijui pelon sekainen odotus. Äiti käskettiin kamariin, jossa oli penkki. Häntä vartioiva sotilas sanoi: ”Kun lähdin tähän sotaan, en tiennyt mitä se on. Voisitko rukoilla minun perheeni puolesta, sillä minäkään en varmaan tästä elävänä selviä”. Äiti ja sotilas polvistuivat penkin ääreen. Samassa kuului huuto: ”Valkoiset tulevat”. Punaiset poistuivat paikalta kiireesti ja vaara oli sillä kertaa ohi. Yksi Anna – Maijan aarteista on venäläisen sotavangin marja – astiaksi Anna – Maijalle tekemä pärekoppa. Riihen kuistilla on kirkkoreki, jolla on ajettu monet tapaniajelut ja ajelutettu monet hääparit.

Anna – Maijan äiti oli elävä tietosanakirja, joka todisti lähes jokaisen kertomansa sananlaskulla raamatunlauseella tai runolla. Omena ei ole tässäkään tapauksessa kauas vierähtänyt. Anna – Maija rakastaa runoja ja saattaa mökilläkin tempaista runokirjan ja uppoutua siihen. Anna – Maija on nimennyt mökkinsä epävirallisesti Ryysyrannaksi. Ihmekös tuo sillä myös kauniit vaatteet olivat Anna – Maijan ja äidin yhteinen harrastus. Sota – aikana saattoi olla ostokuponkeja, mutta kaupoissa ei mitään mitä ostaa. Myös kankaista oli suuri pula. ”Isällä oli saapashousut, joissa oli reiden kohdalla reilusti kangasta. Siltä kohtaa kangas oli usein ehjää ja käyttökelpoista, vaikka housut muuten kuluivat. Niistä suikaleista äiti ompeli minulle takkeja ja housuja. Polviin äiti saattoi kirjailla villalangalla auringot”, Anna – Maija muistelee.

Korpilahdelle Anna – Maija muutti 2000 – luvulla jäätyään eläkkeelle. Anna – Maija oli luova ja inspiroiva opettaja, joka ehti uransa aikana maalata kolmen eri luokkahuoneen pulpetit, jotta sai mieluisan ja viihtyisän opiskeluympäristön. Tämän mökin emäntä ei ole koskaan tyytynyt tavanomaiseen, vaan haluaa antaa oman kätensä jäljen näkyä. Riihimökissä Anna – Maijan luovuus elää käsin kosketeltavana. Se jättää jälkensä myös mökissä vierailijan mielenmaisemaan.