maanantai 9. helmikuuta 2009

Kartanoita ja kesäpäiviä




Sylvi Kekkosen synnyinpappila

Ensimmäinen aurinkoinen kevätpäivä sai aikaa innostuksen muistella viime kesän reissupyrähdyksiä. Kesäkuussa siippa sai kaverinsa kanssa kipinän lähteä polkemaan pyörällä Sulkavalle. Pertilla oli vajaan 200 kilometrin polkemisen jälkeen vielä tiedossaan kelpo matka soutamista, mutta siippa pääsi takaisin omalla autollaan, sillä allekirjoittanut pyydettiin huoltomieheksi. Mikäs siinä, kaunis kesäpäivä ja mielenkiintoisia ennestään tuntemattomia paikkakuntia matkan varrella. Ei muuta kuin menoksi.



Pieksämäeltä bongasin pappilan, jossa Sylvi Kekkonen on syntynyt. Rakennus ei ikävä kyllä sisätiloiltaan ollut mitenkään idyllinen, tunnelmassa olisi ollut toivomisen varaa. Tämän pappilan pihassa Sylvi Uino kuitenkin syntyi vuonna 1900. Sylvin kamarissa oli mielenkiintoisia lehtileikkeitä ja muuta henkilöön liittyvää materiaalia.



Pappilan kaunein paikka löytyi talon vintiltä


Kauniina kesäpäivänä ei kirkon ohi voi ajaa sisään piipahtamatta


Paulus ja Petrus oli ikuistettu Pieksämäen kirkon seiniin



Pieksämäen jälkeen paparazzi bongasi pyöräilijät tien päältä

Keskeltä kaunista Saimaan järvialuetta löysin Juvaa kohti matkatessani yhtäkkiä Wehmaisten kartanon. Idyllinen koivukuja johtaa ylös kohti keltaista päärakennusta, punaisia sivurakennuksia ja komeaa kivinavettaa. Suuresta tallirakennuksesta löytyy uniikki kartanokauppa. Pihalla istuskellessaan voi eläytyä menneeseen aikaan. Auringosta ja tunnelmasta nauttiva mies, joka ilmiselvästi on tuonut vaimoaa hinnakkaille ostoksille kertoo, että aikoinaan kartanon herra omisti koko Juvan. Maita on kuitenkin moneen kertaan lohkottu, enää ei moisia suurmaanomistajia Suomessa tunneta.

Wehmaisten kartano


Vanha maatila, joka aikoinaan oli yksi Ruotsin kuninkaan ratsutiloja, on ollut Grotenfeltin suvun omistuksessa yli 200 vuotta. Aikoinaan Ruotsin kuningas huolehti valtakuntansa itärajan puolustuksesta myöntämällä upseereilleen läänityksiä pitkin rajaa. Näin tulivat myöskin Grotenfeltit Savoon. Ajat olivat rauhattomia ja Suomen sodan aikaan, isännän ollessa joukkoineen taisteluissa, Wehmaan emäntä joutui yksin häätämään kasakat kodistaan eikä suostunut luovuttamaan vilja – aitan avainta. Niinpä avain on vieläkin hyvässä tallessa.

Tarina kertoo, että eräänä päivänä Suomen sodan aikana tuotiin tieto Wehmaisten kartanoon, että venäläiset joukot ovat matkalla sinne. Kartanon herra majuri Kaarle Grotenfelt oli sodassa ja talon hoito oli hänen vaimonsa Maria Charlottan huolena. Maria lukitsi aitat ja ruokapuodit, ripusti niiden avaimet vyöllensä ja jäi lastensa kanssa odottamaan mitä tuleman piti. Portailla kolisivat raskaat askelet, ovi temmattiin auki ja kynnykselle ilmestyi pölyn peittämän upseeri. Murteellisella saksankielellä hän huusi: Avaimet tänne – nopeasti! Kalpea mutta tyyni talon rouva käski lapsensa riviin. Yhdeksän pyöreää silmäparia katsoi kynnyksellä seisovaa upseeria. Talon emäntä vastasi samalla kielellä, jota upseeri oli käyttänyt: Tätä komennossani olevaa pataljoonaa varten tarvitsen sen ruoan, joka talossa on jäljellä, siksi en voi luovuttaa teille avaimia. Hetken kuluttua upseeri huusi jotain sotilailleen, jotka hyppäsivät satulaan ja ratsastivat tomupilven seuraamina tiehensä. Sen jälkeen elämä sai Wehmaan kartanossa kulkea rauhallista latuaan. Vaikka venäläisjoukkoja jatkuvasti kulkikin pitäjän läpi, ne eivät kertaakaan poikenneet kartanossa.

Ajat ovat onneksi muuttuneet ja kartanon nykyinen emäntä Kerstin toivottaa tiellä liikkujat tervetulleiksi tallirakennukseen perustamaansa vaatekauppaan. Kerstin on kotoisin Skrasta, Ruotsista, aivan kuten Grotenfeltin suvun ensimmäinen omistaja 1600 luvulla. Ratsutilojen aika on ohi eikä tilalla ole enää hevosia. Jykevä kivinavetta on tosin tänäkin päivänä täynnä karjaa, tila toimii luomumaitotilana ja tuottaa lihaa lähialueen suuriin kauppoihin. Vuonna 2001 Kerstin perusti Butiken på landet – myymälän tilan vanhaan tallirakennukseen. Siellä missä uskolliset hevoset aikoinaan nauttivat ansaittua kauraansa löytyy nykyään vaatteita Euroopan parhaimmilta valmistajilta. Miljöö on ainutlaatuinen. Palvelu on henkilökohtaista ja asiantuntevaa. Valikoimissa on neuleita, takkeja, hameita, paitoja, housuja, kenkiä ja laukkuja, tyyli on ajatonta. Kartanokaupassa on myös tuotteita, joita ei löydy muualta Suomessa. Ostosten lomassa tarjolla on aina kahvia, jota voi talvella nauttia takkatulen ääressä ja kesällä ulkona auringon lämmössä.




Niin - ja ne pyöräilijät. He selvisivät perille kunniakkaasti sillä matka oli vain alkusoittoa muutaman kuukauden päästä tapahtuneelle 500 kilometrin pyöräilylle...

1 kommentti:

Rilla, kirjoitti...

Vähän tuntuu siltä, että on tullut itelläkin nähtyä "muutama" kartano teikäläisen siivellä. Ja mikäs siinä, historiahan on aina kivaa. :)