Joulu syntyy sydämessä

”Elämässä täytyy olla arjen keskellä juhlaa”, Pirkko Turkkila toteaa. Turkkilan tilan isäntäväki ottaakin pitkän pimeän katkaisevasta joulusta kaikki irti. Valmistelut aloitetaan hyvissä ajoin ja kiireettä. Jo varhain syksyllä pohditaan, minkälainen joulu tulee taloon tänä vuonna. ”Joulun tekeminen on lähes yhtä merkittävää kuin sen viettäminen”, Ilpo Turkkila toteaa.

Tervetuloa jouluvieras Turkkilan joulun lämpöön

”On mukava aloittaa joulu hyvissä ajoin. Juoda glögiä, tavata ystäviä, koristella kotia ja valmistautua suureen juhlaan”, Ilpo toteaa. Tässä huushollissa isäntä toden totta kantaa kortensa kekoon jouluvalmisteluissa. ”Ilpo saattaa joulun lähetessä sanoa, että taasko se touhotus alkaa, mutta sitten hän hurahtaa siihen ja tekee mielellään”, Pirkko nauraa. Ilpo asentaa jouluvalot, laittelee lyhtyjä ja valmistelee ruokia. Ilman imellettyä perunalaatikkoa joulu ei Turkkilan isännälle tule. Niinpä Ilpo tekeekin se itse. Hän myös paistaa kinkun. ”Kinkku pitää luullinen ja kotimainen ja se paistuu parhaiten ruiskuoren alla leivinuunissa. Kinkun voi laittaa aika kuumaankin uuniin koska kuori suojelee sitä. Kinkun pitää meillä olla ylikypsä ja murea”, Ilpo toteaa.

Muuramen Rannankylässä sijaitsevan Turkkilan joulupöydän tarjoilut ovat perinteisiä, mutta reseptejä saatetaan hiukan muunnella. Toisinaan tulee tarjolle kokonaan uusia herkkuja kuten tänä vuonna hirvipatee. Kaikki on kotona tehtyä. Porkkanalaatikon teko alkaa porkkanan kuorimisesta. Itse tekemällä syntyvät joulun maut. ”Vanha maalaistalo on siitä mielenkiintoinen paikka, että siellä edelliset sukupolvet ovat läsnä. Porkkanalaatikko ja rosolli olivat aikaisemmin talon pitoruokia ympäri vuoden, mutta nyt niitä tarjotaan vain joulun aikaan”, Pirkko kertoo. Joululeipä tehdään anopin reseptin mukaan edelleen. Yleensä miehet haikailevat omien äitien ruokia ja leipomuksia, jotka olivat tietysti aina maailman parhaita. Pirkko ei anna Ilpon ottaa kantaa siihen miten hän anopin reseptillä leivänteossa onnistuu. ”Anoppi oli loistava kokki”, Pirkko hymyilee. Muutettuaan Turkkilaan lähes kolme vuosikymmentä sitten Pirkko valmistelikin ensimmäiset jouluruoat anopin kanssa yhdessä.



Kuusen koristelu tuvassa on Ilpon puuhia. Pöydällä raamattu, joka on painettu 1850 – luvulla. Siitä ovat jouluevankeliumin lukeneet jo monet sukupolvet.


Turkkilan saleissa on joulun aikaankin tietynlainen tsehovilainen tunnelma. ”Rakastan tarinoita ja se tulee sisustuksessa läpi. Vähin erin ja pikkuhiljaa joulu tulee sisälle taloon. Joulun jälkeen riisun kodin vähitellen joulutavaroista ja hyvästelen jokaisen erikseen. Äitini antoi paljon joulukoristeita lahjaksi ja huomasin, että meillä tänä jouluna on moni äidin antamista joulutervehdyksistä esillä. Poismenneet sukupolvet ovat näin joulussa lähellä”, Pirkko kertoo.

Eihän siinä ole mitään järkeä tehdä kymmenen tuntia jotain piparkakkutaloa, mutta tarvitseeko kaikessa olla aina niin kauheasti järkeä”, Pirkko ihmettelee.

Joskus Turkkilassakin on eletty aikoja, jolloin väsyneenä ei ole jaksanut panostaa jouluun. ”Muistan erään joulun, kun työkiireitä oli jouluun asti. Tulimme aatonaattona väsyneinä kotiin. Miten ihana yllätys oli, kun ystäväperhe oli käynyt siivoamassa ja totesi, että se oli heidän joululahjansa meille”, Pirkko muistelee. Pirkko neuvoo, että jos tulee jaksamisen raja vastaan, kannattaa luistaa siitä mikä on vähiten tärkeää.

Jouluaatto on Pirkolle ja Ilpolle ystävien muistamisen aikaa. ”Soitamme joulutervehdyksiä ja piipahdamme viemässä joululahjoja, mutta yritämme olla kotona joulurauhan julistamisen aikaan”, Ilpo kertoo. Joulusauna ja haudoilla käynti kuuluu itsestään selvänä asiaan. Jouluaterialla istutaan pitkään ja hartaasti. Joulunpyhinä on aikaa levähtää syksyn kiireistä ja nauttia juhlakuntoon laitetusta kodista.

Vaikka Pirkko on pohjiaan myöten jouluihminen hän ymmärtää sen, jos jollekin joulu ei merkitse mitään tai jos se ahdistaa. ”Kaikki eivät tarvitse joulunakaan ympärilleen suuria ihmisjoukkoja. Monelle joulunviettäjälle joulu tulee yksinkin tai kahdestaan. Mutta olisi tärkeää, että muistaisimme käydä tervehtimässä heitä, jotka kärsivät jouluna yksinäisyydestä. Toivoisin, että kukaan ei suorittaisi joulua. On hyvä pysähtyä miettimään mikä on juhlan tarkoitus. On erilaisia tapoja viettää joulua. Pitkäaikaisten valmistelujen sijaan joulu tulee yhtä lailla, kun sytyttää kynttilän palamaan. Joulu syntyy sydämessä”, Pirkko toteaa.



Turkkilan Hirvipatee
600g hirven jauhelihaa
200g possun jauhelihaa
3/4 dl kuivattuja suppilovahveroita
3/4 tl valkopippuria
1/2 dl persiljasilppua
pari katajanmarjaa tai 2 rkl tuoretta salviaa hienonnettuna
2 tl suolaa
11/2dl punaviiniä
3dl kuohukermaa/ruokakermaa

Sekoita jauhelihat monitoimikoneessa leikkuuterällä. tahnaksi, lisää muut aineet joukkoon ja sekoita kuohkeaksi massaksi.
Laita patee leipävuokaan ja kypsennä vesihauteessa uunissa 175 asteessa noin tunnin ajan kypsäksi. Jäähdytä ja tee pintaan karpalomehusta
hyytelö ja ripottele sen päälle karpaloita tai tarjoile patee puolukkahillon kera.

Jälkiruokana jäiset karpalot ja kuuma kinuskikastike
3dl kuohukermaa
2 dl tomusokeria
11/2dl fariinisokeria
1 tl voita
Keitä seosta koko ajan sekoittaen, kunnes se sakenee, noin 10 minuuttia. Lisää lopuksi voinokare.

Talven pimeimpänä päivänä, Tuomaan päivänä saimme mieluisan kutsun glögikutsuille Turkkilaan. Isäntäväki apujoukkoineen oli laittanut parastaan ja pöytä notkui herkkuja.

Todistetusti isäntäkin ennätti nauttia glögiä seurustelun lomassa.

Joukko japanilaisia opiskelijoita oli opettajansa kanssa tullut tutustumaan suomalaisen joulun perinteisiin.

Viemämme kortti oli isohko, joten se vietiin kehyksissä.

Rilla oli hankkinut uudet imagonkohotuslasit.

Kiitos Pirkko ja Ilpo monista mukavista ja maukkaista hetkistä!