Anna toisenlainen lahja

Kuva by Rilla


Kirkon Ulkomaanavun johtaja Antti Pentikäinen kertoo olevansa liikuttunut siitä miten suuria asioita ihmiset tekevät toistensa puolesta. ”Hyvä on monella tavalla näkymätöntä, sitä ei voi onneksi hävittää maan päältä, sillä se syttyy ihmisten sydämessä. Tässä kyynisyyden maailmassa usko tulevaisuuteen ja välittäminen kannattaa”, Pentikäinen toteaa.


Vaikka maailman taloustilanne näyttää huonolta, ihmisten tahto tehdä hyvää ei ole vähentynyt. Vuonna 2005 Kirkon Ulkomaanapu onnistui konkretisoimaan sen, miten pienellä lahjoituksella voidaan saada aikaan suuria tekoja. Aikaisemmin toisenlaisen lahjan antaminen oli vain ehkä hauska vaihtoehto, mutta nyt ihmisten silmät ovat avautuneet huomaamaan miten eettinen ja ekologinen ele erilaisen lahjan antaminen on. Turhan tavaran sijaan voi ostaa jotain millä voi pelastaa ihmishenkiä tai muuttaa jonkun ihmisen tulevaisuuden kokonaan. Tällä Pentikäinen viittaa siihen, miten jo viiden euron lahjoitus koulupuvun hankintaa varten, voi kääntää varsinkin tyttölapsen elämän suunnan kehitysmaissa merkittävästi. ”Jos ajattelee mitä on viisi euroa meillä: Kahvi ja sämpylä huoltoasemalla. Monissa maissa varsinkin tyttölasten kouluun menon esteenä on se, että vaatteita ei ole. Koulupuvun tarkoituksena on myös se, että rikkaat ja köyhät eivät niin erottuisi vaatetuksensa perusteella. Koulupuku maksaa siellä viisi dollaria. Pojalle se raha usein löytyy, mutta tyttö jää kotiin tekemään töitä. Nainen, joka on käynyt koulun, huolehtii usein omien tytärtensä koulutuksesta. Kouluttamattomat naiset ovat monissa maissa aivan toisten armoilla, heillä ei ole oikeuksia ja heitä voidaan käyttää monin tavoin hyväksi. Tietämättömyyden kierteen voi katkaista yksi sämpylän ja kahvin arvoinen koulupuku. 25 euron lahjoituksella kehitysmaissa asuva nainen voi saada kyläpankista lainan, joka turvaa hänelle ammatin ja jatkossa itsenäisen toimeentulon”, kertoo Pentikäinen.

Pentikäinen pieni Paulo-poika sylissään vuonna 2006. Paolo menehtyi myöhemmin samana vuonna, mutta hänen veljilleen apu tuli ajoissa. He ovat saaneet lääkkeitä, päässeet kouluun ja perheelle on rakennettu koti. (Kuvat Antti Pentikäiseltä.)

Toisenlaisen lahjan antamisessa on paljon vaihtoehtoja. Kahdellatoista eurolla voi tehdä jonkun ihmisen näkymättömästä näkyväksi. ”On paljon lapsia, joita ei ole virallisesti olemassa ja he ovat kaiken järjestelmän ulkopuolella. Moni jää vaille perusoikeuksia, koska heiltä puuttuvat henkilöpaperit. Lukutaito on elämänhallinnan perusedellytys. Lukutaidotonta ihmistä on helppo käyttää hyväksi. Olen nähnyt monta koulua, jossa tasoitetaan hiekkaa maassa ja aletaan tehdä siihen aakkosia. Sijoittamalla sata euroa voi tukea lukutaito-opetusta”, Pentikäinen toteaa. Kirkon Ulkomaan avulla on erikseen määritellyt yrityslahjat. Näitä ovat esimerkiksi lahjoittaminen ympäristönsuojeluun, katastrofiapuun tai konkreettisemmin kaivon rakentamiseen. Yli miljardi ihmistä elää vailla puhdasta vettä. ”Näitä yrityslahjoista on tullut todella hyvää palautetta. Sen perinteisen viinipullon sijasta voi tehdä jotain hyvien asioiden edistämiseksi”, Pentikäinen toteaa.

Auttamisen ja välittämisen arvoja kannattaa Pentikäisen mielestä vaalia. ”Puhuttelevin kokemus siitä on, kun keräsin yhteisvastuukeräystä ja koputin erääseen oveen. Sen aukaisi mies, joka kertoi että hänellä on vain viisi euroa viikon ruokarahaksi jäljellä, mutta hän antoi silti 60 senttiä. Maailma on niin eriarvoinen. Toisilla on nälkä ja toisilla ruokaa pilaantuu koko ajan”, pohtii Pentikäinen.

Kirkon Ulkomaanavun työ on koko ajan muuttunut vaikeammaksi ja vaarallisemmaksi. Vähän aikaa sitten Pentikäinen ei saanut matkustuslupaa kokoukseen Somaliassa, koska kokouksen ensipäivinä paikalla paljastui itsemurhapommiuhka. Työnsä takia Pentikäisellä on kohtuullisen paljon matkapäiviä kalenterissa. Perhe-elämän ja työn yhdistäminen onkin jokapäiväinen haaste. ”En koe siinä itseäni mitenkään erilaiseksi, valtaosa perheistä joutuu varmasti kamppailemaan tämän saman asian parissa”. Matkustaminen tuli tutuksi jo Pentikäisen edellisessä työtehtävässä Martti Ahtisaaren neuvonantajana. Koulutukseltaan hän on vihkimistä vailla oleva pappi.

Pentikäinen näyttää kuvaa Sudanilaisista tytöistä, joilta hän oli kysellyt heidän tulevaisuuden haaveitaan. ”Yksi halusi terveydenhoitajaksi, toinen kätilöksi, kolmas toivoi pystyvänsä opiskelemaan juristiksi, mutta neljäs ilmoitti olevansa joskus Sudanin presidentti. Ajattelin silloin Martti Ahtisaarta, joka sodan jaloista lähti evakkotielle, mitä olivat hänen vanhempansa pojan tulevaisuudesta tuolloin arvelleet? Haaveita ja unelmia ei koskaan kannata hylätä”, Pentikäinen toteaa. Ja näiden unelmien toteuttamisessa voimme me auttaa. Jo viidellä eurolla voi tytölle avautua aivan uusi maailma. Maailma, jossa jopa unelma presidenttiydestä voi muuttua todeksi.

Naistensairaalassa Kongossa hoidetaan sodan jalkoihin jääneiden naisten vammoja. Tumma käsi kuvassa on paikallisen naisen, joka auttaa löytämään apua tarvitsevat ja tuomaan heidät sairaalaan. (Kuva Antti Pentikäiseltä.)