Keski- Eurooppaa osa 3

Postin tuo, postin tuo, postin tuo täti Kaijankin luo....Taustalla Kaijan kotitalo, jonka vintissä nukuimme kaksi yötä makeasti.


Ja työmaaltaan kirkosta yllätetty Kaija aamuvarhaisella

Aamulla herätessämme Kaija on lähtenyt jo kirkkoon töihin, mutta on laittanut meille aamupalan valmiiksi. Haemme viereisestä kahvilakonditoriasta vielä uunituoreet leipomotuotteet. Täällä tarvitsemme ensimmäisen kerran euroa erilaisempaa valuuttaa, Sveitsin frangeja. Katselemme vähän Uitikonin kylää ja hyppäämme metrolle vievään bussiin.



Vasemmalla Uitikonin kylän kunnantalo, leipomoauton takana Kaijan koti

Tunnelma kuin Nivalassa, traktorilla voi ajella keskellä kylää...

Aamupala on valmis, bitte schön!

Zurich on yksi Euroopan kalleimmista, mutta varmasti myös kauneimmista kaupungeista, joka levittäytyy Limmat - joen molemmin puolin. Vietämme kaupunkia katsellen muutaman tunnin ja ehdimme tietenkin tutustua leivostarjontaan Manor tavaratalon ylimmän kerroksen kahvilaravintolassa.

Takaisin Uitikoniin päästyämme selvitämme Kaijalta lähimmän linnan osoitteen. Matkalla Luzerniin käymme sen puutarhassa. Sisälle emme ehdi sillä on jo sulkemisaika.

Luzern on kuvankaunis kaupunki noin 40 km Uitikonista etelään päin. Luzernista Weggikseen lauletaan eräässä kouluajoilta tutussa laulussa, mutta me matkaamme kyllä takaisin Zurichiin. On aika pakata tavarat sillä aamulla matka jatkuu taas Saksan puolelle Frankfurtia kohti.

Yllättäen Sveitsissä bensiini on halvempaa kuin muissa maissa, joten päätämme tankata siellä. Arvomme erilaisista bensalaaduista mikä olisi parasta ja Saksan puolella meitä oli neuvottu laittamaan superia. Täällä määrittelyt ovat hieman erilaiset. Yllättäen eräs pariskunta alkaa huutaa: stop stop, ei sitä bensaa! Loppujen lopuksi kyse on ilmeisesti vain siitä, että heidän suosittelemansa menovesi on luontoystävällisempää. Mitään vahinkoa autolle ei ole onneksi tullut.