Keski - Eurooppaa osa 1

Miten käy, kun kaksi naisihmistä lähtee kahdestaan valloittamaan vuokra-autolla Keski – Eurooppaa? Mittarissa reilun neljän päivän reissun jälkeen 1400 km ja neljä maata, muistikorteilla tuhansia valokuvia, kasvoissa värimuutoksia ja lukemattomia naurunryppyjä ja aivolohkoissa unohtumattomia kokemuksia.

Tämä kuljettaja on aidosti iloissaan auton avaimista....ja navigaattorista...

Hahnin kentällä kuulemme iloisen yllätyksen, varaamamme pienimmän (lue halvimman) kaksiovisen volkkarin sijaan pääsemmekin kurvaamaan Euroopan teille ja turuille mustalla, 2000 km ajetulla BMW:llä samaan hintaan. Navigaattorilla varustettua volkkaria ei nyt meidän onneksemme olekaan tarjolla. Kuvailemme autoa yltä ja päältä ennen kuin edes maltamme kurkata sisälle. Niin on upea auto, että kiittelemme itseämme otettuamme vuokraamosta vakuutuksen, jossa ei ole lainkaan omavastuuta. Pienenkin naarmun korjauttaminen varmasti tulisi maksamaan maltaita. Alamme asentaa ensimmäistä osoitetta navigaattoriin, mutta näppäilystä huolimatta näyttö pysyy vaiti. Sormi on jo menossa suuhun, mutta onneksi huomaan miehen, joka on lähdössä omalla autollaan. Mies ehtii hypätä autoonsa, joten koputan ikkunaan ja sanon, että meillä on navigaattori. Siihen sanavarasto sillä hetkellä loppuukin. Ai, teillä on navigaattori, oletteko Suomesta? mies kysyy. Viittomakieleen turvautuen saan kuitenkin miehen nousemaan autostaan. Nähdessään meidän navigointilaitteemme hän tajuaa miksi tulin asiasta hänelle ilmoittamaan eikä varmaan enää arvele että navigaattorit ovat Pohjoismaissa ennennäkemättömiä laitteita. Vänkärin ja kuskin välissä on nappi josta navigaattori alkaa totella ohjeita. Niinpä osoitteeksi otetaan Cocheim ja pieni viininviljelmä tila siellä, ensimmäinen yöpaikkamme.



Ensimmäinen yöpymismajatalomme, viininviljelystila

Saksan kamaralle laskeuduttamme saan maassa asuvalta Hanna – ystävältä tekstiviestin:
Tervetuloa suurenmoiseen Saksaan! En ole varmaan koskaan muistanut hehkuttaa sinulle miten fantastinen maa tämä koko Deutschlandia on. Tuo hehku huokuu kielestä ja kansasta, käsikynkkäpariskunnista, kyläidylleistä ja siitä, että missään muualla maailma ei elä niin pedanttia ja suunnitelmallista täsmäelämää. Ette näe koko fiilistä hetkessä mutta haistelkaa kesää ja maistelkaa Kucheneita. Ihastukaa ja rakastukaa, laittakaa silmät kiinni ja kuulkaa mikä sointi saksan kielessä soi! Se on jotain mitä ette sieltä Alpeilta löydä! Sanokaa genau ja hymyilkää! Muuta ei tartte tietää! Pelargoniat päivänne pelastakoot!



Noin kauniisti tervetulleiksi toivotettuina saatoimme todeta Moselille laskeuduttuamme tulleemme keskelle satumaailmaa. Ei ole ihme, että Moselia on sanottu kauneimmaksi osaksi Saksaa ja Cochemin kylää Moselin romanttisimmaksi kaupungiksi. Moselin varsi on täynnä ikivnhoja taloja, kirkkoja ja satulinnoja. Kylät ja pikkukaupungit ovat laakson todellisia helmiä. Cocheimin kaupunki jakautuu Moselin molemmin puolin ja on mainio tukikohta Moselin laakson kiertämiseen. Kylä on sopivan pieni, siellä voi kulkea jalkaisin, joka on valokuvauksen harrastajille tietenkin ainoa vaihtoehto. Turistikausi ei ole vielä alkanut, joten ruuhkia ei ole. Nukumme makeasti viininviljelystilalla.



Aamulla lähdemme kapuamaan kohti kylän yllä olevaa linnaa joka on Cochemin kaupungin ja koko kauniin Moselin laakson maamerkki. Linnan historia ulottuu yli 1000 vuoden taakse. Vuonna 1689 ranskalaiset tuhosivat linnan täydellisesti, mutta 200 vuotta myöhemmin linna rakennettiin uudestaan vanhojen piirustusten mukaisesti. Vuodesta 1978 lähtien linna on kuulunut Cochemin kaupungille. Linnasta löytyy mm. ritarisali sekä metsästäjän huone jossa valtava, elävänä 180 kiloa painaneen villisian pää. Erässä huoneessa on merenneitolamppu, symbolinen hahmo, joka pitää pahat henget poissa linnasta. Sitä koskettaessaan voi esittää yhden toivomuksen, joka on tosin voimassa vain yhden päivän. Toivon aurinkoa sillä muuten täydellisen retkipäivän pilaa ajoittain auringon eteen puskevat harmaat pilvet. Linnan parvekkeelta katsellessaan ymmärtää miksi paikalle vaivauduttiin rakentamaan linna 1000 vuotta sitten. Linna sijaitsee 100 metriä Moselin yläpuolella ja näkymät ovat huikeita. Linnasta lähdettyämme saatoimme todeta, että merenneitolamppu ei lupaillut tyhjiä, pilvet väistyvät ja aurinkoa riittää koko loppupäiväksi, mikä sai valokuvaajat puhkeamaan kiitoksiin.

Käsi sydämelle, kuka voi vastustaa? Ei nämä reissurouvat ainakaan....

Yli 500 vuotta vanha, hassusti vinoutunut talo

Olemme kuulleet paljon hyvää seuraavasta suunnittelemastamme pysähdyspaikasta Bernkasten Kuelista eikä paikka tuota pettymystä. Perinteiset puuristikkotalot reunustavat 1600 luvulta peräisin olevaa keskusaukoita. Toria koristaa satoja vuosia vanha kaivo ja yhdellä sivustalla huojuu 1500 luvulla rakennettu hyvin kapea ja vuosisatojen saatossa vinoutunut talo. Hyvin vatsamme pizzoilla täytettyämme lähdimme jatkamaan kohti Trieriä, joka on Saksan vanhin kaupunki. Roomalaiset perustivat sen jo n.18 eKr ja heidän kätöstensä aikaansaannoksia on nähtävissä vieläkin esimerkiksi Unescon maailmanperintölistalla komeilevassa kaupungin portissa, Porta Niagrassa, joka on ainoa lajissaan Alppien pohjoispuolella. Otamme osoitteeksi varaamamme linnahotellin, joka näkyy jo kauas kaupungille asti. Vastaavasti hotellin parvekkeelta on huikeat maisemat yli koko Trierin. Upea kirkko, jossa vierailimme, näkyy koko ympäristöineen. Nappiin meni tämäkin valinta, hinta sesonkiajan ulkopuolella edullinen ja unet syvät ja virkistävät. Vain linnut herättävät aamuyöstä konsertillaan, koska emme olleet ymmärtäneet sulkea yhtä verhon takana piileskellyttä ikkunaa.

Toinen majapaikkamme