Seitsemäntoistavuotias kuningatar Kaarina Maununtytär

Kaarina Maununtyttären tarina on aina kiinnostanut minua. Niinpä Kangasalla käydessäni etsin Liuksialan kartanon, jossa hän suurimman osan elämästään vietti. Portilla kuvittelin, miten hän kuljeskellut puutarhassa ja miltä Kaarina Maununtyttären koti ja sen ympäristö on ylipäätään silloin lähes 450 vuotta sitten näyttänyt. Kaarina Maununtyttären hautamuistomerkki on Turun Tuomikirkossa. Tuomiokirkon sukuhaudat ovat Suomessa aivan harvinaislaatuisia näyttävyydessään. Niistä epäilemättä tunnetuin ja mielenkiintoisin on nimenomaan Kustaa Vaasan pojan Eerik XIV:n puoliso Kaarina Maununtyttären sarkofagi.




Lasimaalaus Kaarina Maununtyttären hautaholvissa Turun Tuomiokirkossa

Eerikistä tuli Suomen ja Ruotsin kuningas vuonna 1560. Hän ihastui joukossaan palvelleen korpraali Maunun tyttäreen Kaarinaan ja kruunasi hänet Ruotsi – Suomen kuningattareksi 1568, Kaarinan ollessa huimassa seitsemäntoista vuoden iässä. Vielä samana vuonna Eerik syrjäytettiin valtaistuimelta ja Eerik ja Kaarina elivät vuosia vankeudessa. Ensin eri linnoissa Ruotsissa ja vuodesta 1570 lähtien Turun linnassa. Huoneessa, jossa Eerikiä pidettiin vankina, on edelleen nähtävissä puiseen ikkunalautaan painautuneet kyynärpään jäljet, Eerikin mereltä saapuvien vapauttajien odottamisesta.





Tässä huoneessa Erik ja Kaarina viettivät useita vuosia vankeudessa



Mereltä tulevia pelastajia odottaen (Auli esittää Kaarinaa 450 vuotta myöhemmin)


Vasta Eerikin kuoltua veljensä myrkyttämänä vuonna 1577 pääsi 26 – vuotias Kaarina vapaaksi. Miehensä kuoltua hän sai langoltaan kuningas Juhana II:lta Liuksialan kartanon asuttavakseen ja eli siellä 35 vuotta. Hänet haudattiin perhehautaan Tottin kappeliin Turun tuomiokirkkoon. Elokuussa 1867 Kaarina Maununtyttären arkku nostettiin holvista ja siirrettiin Kankaisten kappeliin.



Tie Liuksialan kartanoon