Kuninkaallisia keräilyaarteita

Eräänä päivänä Viktorian kihlauksen innoittamana päätin ikuistaa kaikki aiheeseen liittyvät keräilyaarteni. Ja huom! Ennenkuin tilaatte valkotakkiset paikalle, lieventäväksi asianhaaraksi katsottanee, että lähes kaikki on hankittu kirppareilta Ruotsista ja Suomesta. Näiden takia ei ole tarvinnyt järsiä näkkileipää.


Ensiksi tietysti ihana Silvia, josta kaikki alkoi. Keskellä olevassa rasiassa, jonka kannessa on Silvian ja Kallen hääkuva säilytän - - - vihkisormustani, jonka siippa on poikkaissut vuonna miekka ja kirves. Synnytyksessä ennakoitujen toimenpiteiden vuoksi koruista piti päästä eroon.
Tiesittekö muuten, että Silvia on vuorokauden meidän Tarjaa vanhempi?


Muutamia kuninkaallisia juoruja sisältäviä lehtiä.


Pieni otos korttikokoelmasta, jota olen kartuttanut jo vuosia.



Kirjoja. Oikeanpuolimmainen on kuninkaallinen satukirja. Näitä satuja Vickan, Madde ja pikku prinssi ovat piltteinä kuunnelleet.



Meillekö se Vickan siinä huiskuttaa sillä "olinhan siellä minäkin"...(sekä 5000 muuta, mutta väliäkö sillä...:))

Löytö kirpparilta Taalainmaalta. Neljä albumillista kuninkaallista perheiloa.



Tämän kuvan tänne rykäistessäni kuulen jo sireenien äänen korvissani. Siippa voi kuitenkin todistaa, että makuukamariin asti siniveriset eivät ole päässeet. Sattui vain olemaan valoisampi ja parempi kuvauspaikka kuin pimeähkö aula, jonka seinällä roikkuvat. Kun "sattui" olemaan kalenteri, jossa oli noin viehkoja kuvia, tauluiksihan ne päätyivät.


Kun olin nuori, eräs mies kertoi, että hänen edesmennyt vaimonsa oli todella kiinnostunut kuninkaallisista ja seurasi heidän elämäänsä. Aika outoa, ajattelin. Lievennnykseksi sanottakoon että meikäläisen kiinnostus kohdistuu vain länsinaapurin siniverisiin ja heistäkin lähinnä Victoriaan.

Mutta mistä ihmeestä kirjahyllyyn ovat tipahtaneet nämä opukset?

Juuri hääkampausta hakiessani keskustelimme kampaajan kanssa siitä, että lakan kanssa ei kannata pihtailla, että ei käy kuin Dianalle, jonka kampaus floppasi jo ennen aamenta. Totesimme yksissä tuumin, että se oli ehkä enne koko flopista, joksi avioliitto osoittautui. Näitä satuhäitä kuuntelin radiosta heinäkuussa 1981 työpaikallani Piippolan kotiseutumuseossa.

Rilla kävi pääkallopaikalla länsinaapurissa viime viikolla, mutta ei ollut löytänyt tuliaiseksi Victoria&Daniel - korttia. Olisi jo aika, Suomessa odotetaan!

Olisikohan Suomessa paikkaa ja kiinnostusta Victoria - museolle?