Hääpäivän iloa 28.2.2009

Rakastakaa toinen toistanne, mutta älkää tehkö rakkaudesta kahletta.
Olkoon rakkaus mieluummin aaltoileva meri teidän sielujenne välillä.
Täyttäkää toistenne juoma – astiat, mutta älkää juoko vain yhdestä astiasta.
Jakakaa leipänne, mutta älkää syökö vain yhtä leipää.
Antakaa sydämenne toisillenne, mutta älkää omistako,
sillä vain Elämä voi sulkea sydämen käteensä.
Ja seiskää yhdessä, mutta älkää liian lähekkäin
sillä temppelin pylväät seisovat etäällä toisistaan
eivätkä tammi ja sypressi kasva toistensa varjossa.

Näillä Kahlil Gibranin sanoilla siippa toivotti sekä hääparin että vieraat tervetulleiksi Julian ja Tuomon hääjuhlaan.

Mutta ennen juhlaa vietettiin vihkitilaisuus kauniissa Taulumäen kirkossa, joka on Suomen ensimmäinen naisarkkitehdin suunnittelema kirkko. Elsi Borgin käsialaa oleva pyhäkkö yhdellä kaupungin korkeimmista kukkuloista valmistui v. 1929. Juhlassa kuultiin useita musiikkiesityksiä sekä vakaalla äänellä lausutut tahtomiset. Harri – pappi kertoi puheessaan että profetoimisen lahja ei ole kadonnut mihinkään sillä morsian oli kertonut hänelle tienneensä kaksitoistavuotiaana, että Tuomo on hänelle sopiva puoliso. Niinpä hän jaksoi odottaa lähes kymmenen vuotta, että toinen osapuoli tuli ymmärtämään tämän saman asian. Tuomon piti käydä hakemassa vauhtia Australiasta asti, miettiä asioita karussa ja kuivassa erämaassa lähes vuoden verran, että asian kalleus kirkastui myös hänelle. Tuomo on muutaman vuoden morsiotaan vanhempi, mutta miehethän tunnetusti käyvät monissa asioissa vähän naisia hitaammalla.

Kaason eli Lillan puheessa juhlassa sitten kuultiin miten rakkaustarina oli edennyt. Kaksi vuotta sitten Tuomo oli myöntänyt että Julia on paras vaimokandidaatti mitä voi olla, mutta rakkaus ei kuitenkaan ollut vielä alkanut roihuta täydellä liekillä. Kuultiin myös, että Tuomo oli aina ollut sitä mieltä, että vaimon pitää tehdä hyvää ruokaa. Sitä sekä herkullisia leivoksia ei hänen elämästään tule puuttumaan. Nyt Tuomon tunteista ei jäänyt epäilyksiä, lauloihan hän Kalevalan päivän hengessä morsiamelleen ”sulle laulaa luikuttelen, rakkaudesta uikuttelen”. Tosin sanoituksessa taisi olla sulhasen siskoilla sormensa pelissä, sillä he esittivät laulun ensimmäiset säkeistöt hauen leukaluusta tehdyn kanteleen ja haitarin säestyksellä. Monia muita hauskoja ohjelmia ja puheita kuultiin ja nähtiin.

Keittiöllä oli kansainvälisen värikäs joukkomme pannut parastaan. Pääemäntä muuramelainen Jaana romanialaisen apuemäntänsä Monican kanssa loihti ensin maukkaan ruoan ja sen päälle taikoi herkullisen kahvipöydän. Nepalista Jyväskylään muuttanut Umesh tiskasi ansiokkaasti. Säynätsalosta paikalle kiiruhtanut Viveka ja laukaalainen Eve näppärästi hoitivat tarjoilut. Morsiamen leipomat baakelsit ja kaakut sulivat suussa ja keräsivät kiitoksia.

Kotiväen ohjelmassa kuultiin miten nuoren parin suunnittelema häämatka Rukalle vaihtuikin matkaksi Roomaan, rakastavaisten kaupunkiin, jonne ainakin Tuomo oli haaveillut joskus pääsevänsä. Ei näyttänyt kohteen vaihtuminen pahoittavan kummankaan juhlinnan kohteena olleen mieliä. Tunnelma läpi juhlan oli lämmin ja kotoinen, vaikka paikalla olikin sata henkeä.

Kaasot ja bestmanit hääparin rinnalla

Benjami hihitteli vielä seuraavana päivänä miten iskä oli sanonut, että älkää syökö vain yhtä leipää, vaan ottakaa monta leipää. Sitten hän sanoi nyt minä tajuan, että ei silleen, että minä haukkaan ja sinä haukkaat, vaan että kummallakin on oma leipä. Niinpä niin, vaikka nyt pariskunnasta tuntuu että kaikki on yhteistä, on kuitenkin hyvä elää myös omaa elämää ja antaa tilaa myös toisenkin ehkä erilaisille tarpeille.

Suosikkikuvani Rillan ottamista kuvista vielä toiseen kertaan