Elämää Karjalassa

Punapuseroinen Lilja vastaanottamassa vieraita yhtä iloisena kuin aina

Ajatukset ovat viime päivinä olleet Karjalassa Liljan perheen luona heidän vastoinkäymistensä takia.

Lilja Nikutjeva asuu poikansa Sergein perheen kanssa Kalevalassa Lenininkadulla. Sergein vaimo Natalia on kotoisin kaukaa Etelä - Venäjältä, monen tuhannen kilometrin päästä. Perheessä on tällä hetkellä kolme lasta. Kuusi vuotias Marjatta, neljä vuotias Matvei eli Matti ja kahden vanhan Sofia.

Sergei ja Natalia

Marjatta

Matti

Sofia, joka oppi kävelemään vasta kaksivuotiaana, sillä hänen silmissään on jotain vikaa, näkö on erittäin huono ja odottettavissa onkin leikkaus Pietarissa asti

Sergein perhe muutti Etelä - Venäjältä Karjalaan reilut pari vuotta sitten. Sergei on hammasteknikko ja hänen unelmansa onkin saada hammasklinikka Kalevalassa käyntiin. Rakennus on jo hyvällä alulla. Natalia on rakennusinsinöörin koulutuksella laatinut piirustukset ja niinpä klinikkarakennus onkin komea katsella, kunnon perustuksella eikä vähän sinnepäin kuten rajan takana on tapana. Sergei myös alkoi muutettuaan laajentaa Liljan paritalon puolikasta perheelle riittäväksi. Haaveena on saada myös sisävessä ja suihku. Lämmitys on lähes puillä lämmittämisen varassa. Remontin yhteydessä keittiöstä purettiin puuhella ja muurattiin leivinuuni. Muuraus kuitenkin epäonnistui ja uunia ei voi lämmittää koska se työntää kaikki savut sisälle. Juuri nyt Karjalassa on kolmenkymmenen asteen pakkasia, leivinuunin lämpö olisi totisesti tarpeen.

Sergei ja kovan onnen uuni. Aina ei Sergeitäkään varmaan epäonnistunut muuraus naurata.

Juuri kun perhe oli muuttanut Kalevalaan, seitsemänvuotias Kiril-poika leikki pihassa kavereidensa kanssa, kun pihalle tuli mies, joka kysyi kuka pojista lähtee hänen kanssaan ostamaan karamellia. Kiril lähti ja löydettiin seuraavana päivänä pitkien etsintöjen jälkeen läheisestä metsästä raiskattuna ja kuristettuna. Elämän on kuitenkin Karjalassakin jatkuttava, vaikka tuska ja ikävä on suuri eikä tapahtunutta voi vieläkään ymmärtää.

Kirilin muistolle palaa tuikkukynttilä aina, kun niitä Suomesta saadaan. Karjalassa ne ovat vaikeasti saatavissa ja kalliita.

Tuona elokuisena päivänä Kiril houkuteltiin pihaltaan seurauksin, jotka hänen läheisensä muistavat lopun ikäänsä. Karjalainen luonne on kuitenkin elämän koulima ja koettelemusten jälkeenkin yritetään selvitä ja elää päivä kerrallaan. Kirilillä ei ole enää hätää, mutta jälkeenjääneiden tuska ja surutyö on pitkä prosessi.

Natalia saunapolulla.


Ja itse kyly.



Natalia ja Marjatta kattavat pöytää.

Matti käsienpesulla. Vesi tuodaan kadunvarteen säiliöautolla muutaman päivän välein.

Nyt perhettä on kohdannut jälleen uusi vastoinkäyminen. Lilja on huolimatta 75 - vuoden iästään töissä lastenkodissa, koska sieltä saatava palkka on tarpeen toimeentuleemiseen.

Reilu viikko sitten Lilja sai jalkaansa veritulpan ja joutui sairaalaan. Sairaalassa on ruokala, mutta koska siellä syöminen maksaa, vievät perheet yleensä potilaalle syötävät päivittäin sairaalat. Myös hoidossa tarvittavat lääkkeet on haettava lääkärin määräyksen jälkeen itse apteekista.

Nämä kuluerät, sairaalamaksut ja lääkkeet ovat perheelle lähes ylivoimaisia maksettavia.

Jos haluat auttaa, edes pienellä summalla, apu otetaan todella kiitollisena vastaan. Liljan puolipäivätyössä päiväkodissa kuukausittain ansaitsema palkka vastaa noin 35 euroa. Työttömyyskorvaus Karjalassa on noin 50 euroa kuussa ja sitä saa moni, koska työtä ei ole tarjolla. Ruoka on kuitenkin lähes Suomen kauppojen hinnoissa.

"Jussin kanssa olimme aina metsässä ja Kuittijärvellä. Nyt kun käyn järvellä, kyselen: ”Missä olet Jussi, näetkö Lilja on täällä Kuitin rannalla”.