Anu Pentikille joulu on yhdessäolon aikaa

Pentik Oy:n sielulle keramiikkataiteilija Anu Pentikille yrityksen menestyminen ei ole tipahtanut kultalautasella. 80-luvulla voimakkaasti laajentunut yritys koki historiansa pahimmat takaiskut 90-luvun laman pyörteissä. ”Olimme silloin todella syvässä suossa. Möimme autot ja talon ja asuimme kolme vuotta tehtaalla”, Anu Pentik kertoo.


Joulu on Pentikäisille yhdessäolon aikaa. Lasten riemu ja esteettisyys on tärkeää. Joulupöytään katetaan uniikit lautaset, jotka Anu on iltaa varten valmistanut. "Tärkeää on, että kaikki on ennakkoon valmistettu, että äiti tai mummi ei sitten höösää keittiössä koko aikaa", Anu toteaa.

Pentik on brändi, jolla on imua. Yritys on onnistunut yhdistämään kotimaisen astiatuotannon ja ulkomaisen sisustustavaran toisiaan täydentäväksi kokonaisuudeksi. Pentikin tarina onkin Suomen mittapuussa uskomaton menestystarina pienestä keramiikkapajasta kansainvälisesti arvostetuksi yritykseksi, jonka myymälöitä on Pohjoismaissa jo 80.

Pentikin tuotevalikoima kattaa Posiolla tuotettavan keramiikan lisäksi sisustustuotteita tekstiileistä huonekaluihin. ”Suuren osan sisustustavaroista teetämme oman suunnittelun pohjalta ulkomailla”, Anu kertoo. Mutta olipa valmistusmaa mikä hyvänsä, laadusta Pentikillä ei ole tingitty koskaan. Anu ja Topi Pentikäinen ovat jättäneet päävastuun jo nuoremmalle sukupolvelle, mutta ovat tiiviisti yrityksen toiminnassa mukana. ”Minulla on työhuone, mutta ei työaikaa”, toteaa Topi, joka ei kuitenkaan näytä laittavan pahakseen elämäntehtäväksi muotoutuneen yrityksen viemää siivua elämästään. Huolimatta siitä, että työ on vienyt Pentikäisiä ympäri maailmaa, he ovat pysyneet uskollisena kotiseudulleen Posiolle, josta koko tarina alkoi 70 – luvun alkupuolella.



Vaikka vetovastuu onkin jo luovutettu, myymälöistä ja jälleenmyyjistä pidetään hyvää huolta. Ensimmäinen Pentik – myymälä avattiin vuonna 1976 Helsingin Esplanadille. Yksi tuoreimmista aukaisi ovensa Äänekoskella keväällä 2008. Anu Pentikin mielestä kukaan ei ole mitään yksin. Hän olikin ihmisläheinen johtaja, jolle työntekijät voivat kertoa asiansa. Lähes 80 prosenttia Pentikin työntekijöistä on naisia. Pentikäiset haluavat panostaa työpaikan viihtyvyyteen ja töiden ja työaikojen järjestelyihin. ”Topi on opettanut, että pienistä asioista ei kannata tehdä suuria. Ajan myötä oppii erottamaan tärkeät asiat vähemmän tärkeistä ja keskittymään niihin”. Niinpä laman aikana opittiin karsimaan kaikki turha ja pystyttiin varautumaan tämän hetkiseen taantumaan.




Laman aiheuttama saneeraaminen oli Pentikäisille raskasta. Anu toteaa, että ei voi vieläkään kyyneltymättä puhua siitä, millaista oli kertoa jollekin, että työt eivät jatku. ”Muistan miten Topi kertoi, että menee päivisin kuin jauhelihamyllyn läpi aivan muusiksi, mutta yön aikana kokoaa taas itsensä ihmiseksi ja jatkaa töitä”, Anu muistelee. Hänen mielestään yrittäjän on säilytettävä herkkyys ja inhimillisyys. Elämä ei voi olla pelkkää bisnestä.

Edellisen taantuman kokemuksien perusteella pystyttiin varautumaan tämän hetkiseen tilanteeseen. Vuoden 2008 liikevaihdon kasvu olikin 15 % edelliseen vuoteen verrattuna ja kuluvalle vuodellekin on kyetty kirjaamaan entistä korkeampia lukuja. Myynnistä 30 % tulee keramiikasta ja loput sisustusesineistä, joissa Pentik on jo käsite. Yksi hittituotteista on hopeoitu poro kynttilänjalka, jota valmistetaan monessa eri koossa. Kymmenen vuotta mallistossa olleisiin poroihin ovat hullaantuneet myös japanilaiset. ”Japanilaiset turistit kantavat poroja Seutulan lentokentän myymälästä välilaskuillaan kassikaupalla”, Anu kertoo.

”On sanottu, että kauneus pelastaa maailman. Jokainen voi tehdä kauneutta omassa ympäristössään. Taantuman aikanakin ihminen tarvitsee ympärilleen kauneutta, pehmeyttä ja kodikkuutta”. Anu pohtii.


Kynttelikköä valmistettiin 1970 - luvulla tuhansia kappaleita eri kokoisina.


Posion karun, mutta kauniin luonnon ohella matkailijoita tuo paikkakunnalle kunnan matkailun lippulaiva Pentik – mäki. Viime vuonna matkailijamäärä kohosi lähes 110 000 kävijään. Tänä vuonna turisteille on paljon uutta nähtävää mäelle pystytettyjen mosaiikkitöiden sekä uuden galleriarakennuksen myötä. Suunnitteilla on kokonainen mosaiikkibulevardi. Uusi Anu Pentik – galleria avattiin kesällä 2009. ”Galleria on Pentik Oy:n nykyisen toimitusjohtajan, Pasi – poikamme lahja äitinsä elämäntyölle”, Anu Pentik kertoo.



Tiluksilta löytyy tehdasrakennus, joka tarjoaa työtä 80 työntekijälle sekä yksi Suomen moderneimmista logistiikkakeskuksista, josta lähtee joulun alla liikkeelle 70 000 yksikkö päivittäin. Mäellä on myös oma huonekalutehdas, joka kalustaa uudet ja uudistettavat myymälät.



Pentik – mäellä hurahtaa helposti muutama tunti. Naiset voivat tyydyttää hypistelyhimoaan alueen myymälöissä. Nostalgiset muistot valtaavat mielen ”Muistoja maalta” – näyttelyssä, joka on suutarinverstaineen elävä museo, joka kertoo tuhansin talonpoikaisesinein miten ennen vanhaan elettiin. Kansainvälisessä kahvikuppimuseossa on esillä 2000 erilaista kahvikuppia yli 80 maasta.


Anun ja Topin elämään yrityksen ensiaskelilla voi tutustua Pentikin kotimuseossa. Hirsitalo, johon Pentikäiset perustivat kotinsa yhteyteen pienen keramiikkapajan ja kelokahvilan, on suurin piirtein siinä asussa, kun perhe muutti syrjemmälle suureksi kasvanutta julkisuutta piiloon. Kiertelyn päätteeksi voi nauttia kahvikupposen kera suolaista tai makeaa. Hyvällä onnella kahvilasta voi bongata hyväntuulisen isäntäparin.

Ja nyt on joulu meillä...

Jouluaaton tapahtumia

Elian toi tullessaan näin ihanan joulukortin, joka pääsi oitis Taalainmaanhevosten kumppaniksi..




Julia puolestaan toi pipareita, joita ripustettiin kranssiin ja kuuseen.

Jouluaattoa vietettiin kuka milläkin tavalla: Daniel soittamalla joululauluja



Elian ottamalla puhelun pukille. Vähän vakavaksi veti keskustelu.

Benjami ottamalla rennosti iltaa ja pukkia odotellessa...

Julia ja Tuomo pöydän antimia valmistamalla. Tähän osallistuivat myös kuvissa näkymättömät Rilla ja Sami.




Jokainen löysi paikkansa nimikkopiparin avulla.

Kaikki on valmiina syöjiä varten.

Jouluevankeliumin luku sekä suomeksi että romaniaksi tallentui videolle, joten siitä ei ole kuvallista todistusaineistoa.

Lucalla ja Elianille maistui ruoka ja varsinkin punajuurisalaatti.

Pukki oli sitten viime joulun opetellut hurjasti uusia kieliä ja esitti tervehdykset kaikilla toivomillamme kielillä mm. arabiaksi, ranskaksi, ruotsiksi, englanniksi, venäjäksi ja viroksi.




Pukki muisti myös Mariaa ja Silviuta. Romaniassa pukki vierailee jo kuudentena päivänä joulukuuta, jolloin ihmiset lankkaavat kenkänsä ja laittavat ne ove ulkopuolelle. Niihin lahjat sitten tulla tupsahtavat.



Kävimme hautausmaalla muistamassa myös muualla nukkuvia läheisiämme.

Ilta päättyi perinteisesti saunaan ja paljun syleilyyn.

Joulupäivänä pakkanen oli taas kiristynyt ja aurinko paistoi. Etupihan suuriin kuusiin saisi näyttävät valot, jos joku jaksaisi ne sinne virittää.

Pukki toi särkyneen Aaltomaljan tilalle uuden. Siihen tuliaisina saatu kimppu istui kauniisti.

Pukki myös tiesi, että hyllyssä ei vielä ole Viktorian ja Danielin suomenkielistä rakkaustarinaa.

Ovi jouluun

Tämän kortin myötä avaan oven jouluun ja toivotan kaikille Rauhallista joulunaikaa ja kaikkea hyvää tulevalle vuodelle!

Joulu syntyy sydämessä

”Elämässä täytyy olla arjen keskellä juhlaa”, Pirkko Turkkila toteaa. Turkkilan tilan isäntäväki ottaakin pitkän pimeän katkaisevasta joulusta kaikki irti. Valmistelut aloitetaan hyvissä ajoin ja kiireettä. Jo varhain syksyllä pohditaan, minkälainen joulu tulee taloon tänä vuonna. ”Joulun tekeminen on lähes yhtä merkittävää kuin sen viettäminen”, Ilpo Turkkila toteaa.

Tervetuloa jouluvieras Turkkilan joulun lämpöön

”On mukava aloittaa joulu hyvissä ajoin. Juoda glögiä, tavata ystäviä, koristella kotia ja valmistautua suureen juhlaan”, Ilpo toteaa. Tässä huushollissa isäntä toden totta kantaa kortensa kekoon jouluvalmisteluissa. ”Ilpo saattaa joulun lähetessä sanoa, että taasko se touhotus alkaa, mutta sitten hän hurahtaa siihen ja tekee mielellään”, Pirkko nauraa. Ilpo asentaa jouluvalot, laittelee lyhtyjä ja valmistelee ruokia. Ilman imellettyä perunalaatikkoa joulu ei Turkkilan isännälle tule. Niinpä Ilpo tekeekin se itse. Hän myös paistaa kinkun. ”Kinkku pitää luullinen ja kotimainen ja se paistuu parhaiten ruiskuoren alla leivinuunissa. Kinkun voi laittaa aika kuumaankin uuniin koska kuori suojelee sitä. Kinkun pitää meillä olla ylikypsä ja murea”, Ilpo toteaa.

Muuramen Rannankylässä sijaitsevan Turkkilan joulupöydän tarjoilut ovat perinteisiä, mutta reseptejä saatetaan hiukan muunnella. Toisinaan tulee tarjolle kokonaan uusia herkkuja kuten tänä vuonna hirvipatee. Kaikki on kotona tehtyä. Porkkanalaatikon teko alkaa porkkanan kuorimisesta. Itse tekemällä syntyvät joulun maut. ”Vanha maalaistalo on siitä mielenkiintoinen paikka, että siellä edelliset sukupolvet ovat läsnä. Porkkanalaatikko ja rosolli olivat aikaisemmin talon pitoruokia ympäri vuoden, mutta nyt niitä tarjotaan vain joulun aikaan”, Pirkko kertoo. Joululeipä tehdään anopin reseptin mukaan edelleen. Yleensä miehet haikailevat omien äitien ruokia ja leipomuksia, jotka olivat tietysti aina maailman parhaita. Pirkko ei anna Ilpon ottaa kantaa siihen miten hän anopin reseptillä leivänteossa onnistuu. ”Anoppi oli loistava kokki”, Pirkko hymyilee. Muutettuaan Turkkilaan lähes kolme vuosikymmentä sitten Pirkko valmistelikin ensimmäiset jouluruoat anopin kanssa yhdessä.



Kuusen koristelu tuvassa on Ilpon puuhia. Pöydällä raamattu, joka on painettu 1850 – luvulla. Siitä ovat jouluevankeliumin lukeneet jo monet sukupolvet.


Turkkilan saleissa on joulun aikaankin tietynlainen tsehovilainen tunnelma. ”Rakastan tarinoita ja se tulee sisustuksessa läpi. Vähin erin ja pikkuhiljaa joulu tulee sisälle taloon. Joulun jälkeen riisun kodin vähitellen joulutavaroista ja hyvästelen jokaisen erikseen. Äitini antoi paljon joulukoristeita lahjaksi ja huomasin, että meillä tänä jouluna on moni äidin antamista joulutervehdyksistä esillä. Poismenneet sukupolvet ovat näin joulussa lähellä”, Pirkko kertoo.

Eihän siinä ole mitään järkeä tehdä kymmenen tuntia jotain piparkakkutaloa, mutta tarvitseeko kaikessa olla aina niin kauheasti järkeä”, Pirkko ihmettelee.

Joskus Turkkilassakin on eletty aikoja, jolloin väsyneenä ei ole jaksanut panostaa jouluun. ”Muistan erään joulun, kun työkiireitä oli jouluun asti. Tulimme aatonaattona väsyneinä kotiin. Miten ihana yllätys oli, kun ystäväperhe oli käynyt siivoamassa ja totesi, että se oli heidän joululahjansa meille”, Pirkko muistelee. Pirkko neuvoo, että jos tulee jaksamisen raja vastaan, kannattaa luistaa siitä mikä on vähiten tärkeää.

Jouluaatto on Pirkolle ja Ilpolle ystävien muistamisen aikaa. ”Soitamme joulutervehdyksiä ja piipahdamme viemässä joululahjoja, mutta yritämme olla kotona joulurauhan julistamisen aikaan”, Ilpo kertoo. Joulusauna ja haudoilla käynti kuuluu itsestään selvänä asiaan. Jouluaterialla istutaan pitkään ja hartaasti. Joulunpyhinä on aikaa levähtää syksyn kiireistä ja nauttia juhlakuntoon laitetusta kodista.

Vaikka Pirkko on pohjiaan myöten jouluihminen hän ymmärtää sen, jos jollekin joulu ei merkitse mitään tai jos se ahdistaa. ”Kaikki eivät tarvitse joulunakaan ympärilleen suuria ihmisjoukkoja. Monelle joulunviettäjälle joulu tulee yksinkin tai kahdestaan. Mutta olisi tärkeää, että muistaisimme käydä tervehtimässä heitä, jotka kärsivät jouluna yksinäisyydestä. Toivoisin, että kukaan ei suorittaisi joulua. On hyvä pysähtyä miettimään mikä on juhlan tarkoitus. On erilaisia tapoja viettää joulua. Pitkäaikaisten valmistelujen sijaan joulu tulee yhtä lailla, kun sytyttää kynttilän palamaan. Joulu syntyy sydämessä”, Pirkko toteaa.



Turkkilan Hirvipatee
600g hirven jauhelihaa
200g possun jauhelihaa
3/4 dl kuivattuja suppilovahveroita
3/4 tl valkopippuria
1/2 dl persiljasilppua
pari katajanmarjaa tai 2 rkl tuoretta salviaa hienonnettuna
2 tl suolaa
11/2dl punaviiniä
3dl kuohukermaa/ruokakermaa

Sekoita jauhelihat monitoimikoneessa leikkuuterällä. tahnaksi, lisää muut aineet joukkoon ja sekoita kuohkeaksi massaksi.
Laita patee leipävuokaan ja kypsennä vesihauteessa uunissa 175 asteessa noin tunnin ajan kypsäksi. Jäähdytä ja tee pintaan karpalomehusta
hyytelö ja ripottele sen päälle karpaloita tai tarjoile patee puolukkahillon kera.

Jälkiruokana jäiset karpalot ja kuuma kinuskikastike
3dl kuohukermaa
2 dl tomusokeria
11/2dl fariinisokeria
1 tl voita
Keitä seosta koko ajan sekoittaen, kunnes se sakenee, noin 10 minuuttia. Lisää lopuksi voinokare.

Talven pimeimpänä päivänä, Tuomaan päivänä saimme mieluisan kutsun glögikutsuille Turkkilaan. Isäntäväki apujoukkoineen oli laittanut parastaan ja pöytä notkui herkkuja.

Todistetusti isäntäkin ennätti nauttia glögiä seurustelun lomassa.

Joukko japanilaisia opiskelijoita oli opettajansa kanssa tullut tutustumaan suomalaisen joulun perinteisiin.

Viemämme kortti oli isohko, joten se vietiin kehyksissä.

Rilla oli hankkinut uudet imagonkohotuslasit.

Kiitos Pirkko ja Ilpo monista mukavista ja maukkaista hetkistä!

Tiernapojat ovat joulun tähtiä

Kuvat by Rilla

Hyvää iltaa, hyvää iltaa itse kullekin säädylle sekä isännille että emännille, jokaiselle kuin talossa on….Laulu kaikuu upeasti tiernapoikakoulussa Hintan kauniin seurakuntatalon holvikaton alla. Teemme aikamatkan ja eläydymme jouluun tuhansien vuosien ja kilometrien päähän. Oulussa on alkanut tierna–aika.

Matteuksen evankeliumiin pohjautuva tiernapoikanäytelmä on saanut alkunsa keskiajalla, jolloin koulupojat kiersivät esittämässä tähtipoikia taskurahojen toivossa. Nimirooleissa esiintyvät karski kuningas Herodes, tummaihoinen ja etnohenkinen Murjaanien kuningas, Herodeksen palvelija Knihti ja joulun tähteä kantava Mänkki. ”Haluamme olla mukana levittämässä tiernaperinnettä ja samalla toivomme, että kristillisen joulun sanoma ja odotus saa jalansijaa kaupallisen joulun keskellä”, toteaa Oulun seurakuntayhtymän tiedottaja Sanna Krook. Maksuton opetus on tarkoitettu kaikille asiasta kiinnostuneille kouluikäisille tytöille ja pojille yksin tai valmiin ryhmän kanssa. Tiernapoikien näytelmä on laulun, näytelmän ja yhdessä tekemisen kokonaisuus. Tiernapojat esiintyvät esimerkiksi kouluissa, työpaikoilla ja joulunajan juhlissa. Oulun ev.lut. seurakunta on järjestämässä tiernapoikakoulua Tiernasäätiön avustuksella.

Hintan Tiernapoikakoulua vetävä Merja Hongisto on opettanut tiernapoikaperinnettä päiväkodeissa jo kymmenen vuotta. ”Pienimmät eivät vielä tässäkään porukassa osaa lukea, mutta kaikki ovat oppineet ohjelman täysin ulkoa. Meillä on kuusi harjoituskertaa ja niistä yhden olemme teatterilla ilmaisutaidon opissa. Pienten kanssa on hyvä olla porkkanoita tarjolla, esimerkiksi kun on opittu tietty määrä ohjelmaa, voidaan ottaa miekat ja tähti esille ja sitten vaatteet”, Hongisto kertoo. Herodeksen rooli on halutuin, mutta rooleista on aina päästy yksimielisyyteen sovussa.

Tällä kertaa Herodeksen rooliin eläytyy taidolla ja tunteella 12- vuotias Anssi Karjula. Jo ensi hetkistä tulee tunne, että tätä on esitetty jo aiemmin. Selviääkin että Anssi on sisarustensa kanssa ollut jo vuosia mukana Tiernapojissa. Murjaanien kuninkaalle Juhana Lepistölle harrastus on uusi, mutta komeasti kaikuu hänenkin soololaulunsa ”Hoo, jos minä olen musta” miekan kalistessa Herodeksen ja knihdin miekkoihin. Tiernapojat ovat pukeutuneet Willamiinassa valmistettuihin asuihin. Hienot asut tuovat näytelmään juhlavuutta ja arvokkuutta. Herodeksen värit ovat purppuranpunainen ja kulta. Musta Murjaanien kuningas on verhoutunut mustaan viittaan. Knihdin tunnusväriksi on vakiintunut sininen. Mänkki on ryhmästä kaikkein vaatimattomimmin pukeutunut, mutta hänellä on komein rekvisiitta, Jeesuksen syntymää symboloiva tähti, jota hän pyörittää.

Kuvaelman edetessä Herodes ja Murjaanien kuningas käyvät valtataistelun, jonka lopuksi Murjaanien kuningas polvistuu Herodeksen eteen. Lauletaan Murjaanien kuninkaan antautumisesta, tähden syttymisestä ja Jeesuksen syntymisestä. Tiernapoikaperinne on arvokas osa oululaisuutta ja Oulun tiernapoikakuvaelma on ainutlaatuinen. Samanlaisena sitä ei esitetä missään muualla.
Niinpä Anssi – Herodes kysyykin Rami – knihdiltä: ”Ookko nää nähäny niitä kolomea itäisen maan viisasta miestä”? Herodes lähettää Knihdin Betlehemiin surmaamaan pienet poikalapset. Lauletaan ylistyslaulu Venäjän Keisari Aleksanteri II:lle. Knihti palaa tehtävän suoritettuaan ja hänelle tehdään kunniaa. Lauletaan Vapahtajan syntymisestä ja ilosanomasta. Tiernapojat esittävät lisälauluja niin kauan, että knihti ehtii kerätä yleisöltä runsaan palkkion.

”Tiernapoikatarinassa on sitä jotain, koska pojat ja tytöt ovat innolla mu
kana. Harjoituksiin ei tarvitse houkutella. Ja kun tarinan oppii sen muistaa koko loppu iän. Olen tavannut paljon isiä, jotka haikeina muistelevat omia tiernapoika-aikojaan ja nyt ovat innoissaan, kun oma lapsi oppii sen. Osalla porukasta on varmaankin ajatuksena osallistua tiernapoikakilpailuun, mutta meidän pohjimmainen tarkoitus ei ole kilpailuun valmistautuminen vaan tiernaperinteen siirtäminen seuraavalle sukupolvelle”, Hongisto kertoo. Näytelmä levittää joulunsanomaa ja joulumieltä kaikelle kansalle. Marraskuun lopulla Oulussa syttyvät erityiset tähdet. Tierna–aika on oululainen tapa ottaa joulu vastaan.

Karjulan lapset voittivat Tiernapoikakilpailun yleisen sarjan ja pääsivät esiintymään presidentin linnassa Tarja Haloselle. Esityksen voit katsoa täältä:

http://www.yle.fi/alueet/oulu/2009/12/oululaiset_tiernat_esiintyivat_presidentille_1251156.html

Tiesitkö tätä tiernapojista?
- Tiernapoikaperinteen juuret löytyvät keskiajan katolisesta kirkosta.
- Suomeen ja Ouluun näytelmä lienee tullut opiskelijoiden matkassa Ruotsista.
- Sana tierna tulee ruotsin kielen tähteä merkitsevästä stjärnä -sanasta
- Oulun seudulla perinne on säilynyt elävänä 1800 – luvun loppupuolelta saakka, jolloin nykyinen versio on syntynyt.
- Itsenäisyyden ajalla Venäjän keisarin kehuminen ei ollut suotavaa, ja suuriruhtinaan tilalle ehdotettiin laulettavaksi "Pohjolan sotasankari Mannerheim". Tämä ei kuitenkaan koskaan vakiintunut osaksi näytelmää ja nykyäänkin tiernapojat laulavat "Keisari Aleksanterista, Suomenmaan suuriruhtinaasta".
- Tiernapojat eivät alkuaikoina Oulussa olleet kovin pidetty ilmiö. Kilpailu oli kovaa ja usein jouduttiin tappeluun, jossa toisten varusteita yritettiin särkeä. Tappeluja syntyi, jos vieras ryhmä eksyi toisen ryhmän alueelle, kaupunki kun oli tarkoin jaettu eri ryhmien kesken. Aluejaosta luovuttiin Oulussa vasta vuonna 1979.
- Ensimmäinen tiernapoikakilpailu käytiin Oulussa jo vuonna 1933
- Tiernapoikakilpailut pidettiin tänä vuonna Rotuaarilla 21 -22.11.2009

Uhtuan Shemeikka 60 vuotta

Jarin syntymäpäivälahjaksi saaman dvd:n kannessa on hänen aikaansaannoksiaan Vienan Karjalassa: Luterilainen sekä ortodoksinen kirkko. Keltaisessa puserossa ja karvahatussa shemeikka itse. Dvd:n esityksessä yhteisiä ystäviämme sekä tuttuja ja rakkaita paikkoja Karjalassa aiheeseen sopivalla musiikilla taustoitettuna.

Saimme Esan kanssa vihiä, että yhteinen ystävämme Jari, joka tunnetaan myös suurena Karjalan ystävänä, täyttäisi joulupäivänä 60 vuotta. Vihimme suunnitelmiin mukaan Jarin vaimon Ullan ja teimme yllätyshyökkäyksen Yläneelle viisi päivää ennen virallista juhlapäivää.

Yllätys onnistui täydellisesti. Jari oli kaikessa rauhassa piirtelemässä jonkun rakennuksen piirroksia, kun ajoimme pihaan. Jari kertoi, että hänellä on yhtenäväisyyksiä tunnetuimman joulun lapsen kanssa enemmänkin kuin sama syntymäpäivä. Hänenkin isänsä oli puuseppä. Synnytyshetken lähestyessä tuleva äiti ja isä olivat lähteneet kohti synnytyssairaalaa, mutta heille kävi samoin kuin Marialle ja Joosefille: "ei ollut sijaa majatalossa". Sairaala oli ollut täysi. Joulupäivän aamuna kuitenkin ensi parkaisunsa päästi Jari, Uhtuan Shemeikka.

Esa toi lahjaksi puukon. Jari kaivoi oitis jostain 20 senttiä lahjan antajalle, sillä karjalaisen uskomuksen mukaan puukkoa ei saa ottaa vastaan maksamatta siitä edes hiukan. Kuvassa Esa hypistelee kolikkoa kourassaan ja Jari ihastelee uusinta komeaa puukkoaan. Jari kertoi muitakin karjalaisia uskomuksia kuten, että vieraiden poistuttua ei saa alkaa siivota jälkiä ennenkuin vieraat ovat kotona. Siksiköhän Jarikin soitti meille, kun matkaa oli jäljellä vielä sata kilometriä.




Kodin seiniltä löytyi suuri määrä taidetta. Salme on maalannut Jarista hyvin kohteensa näköisen muotokuvan.

Pyynnöstä Jari lauloi Jouluyö, juhlayö omana sovituksenaan. Viimeinen säe toimi tuutulaulusta ja oli hyvin hypnoottinen, silmät olivat mennä väkisellä kiinni. Kiitos Ullalle ja Jarille mukavasta joulunaluspäivän hetkestä!