MIMMIT 2009

SARJANUMERO, JONKA BLONDIKIN MUISTAA

Petäjäveden metsissä liikkui toukokuisena viikonloppuna varsin merkillinen sotilasjoukko. Maastopukujen alla näkyi selvästi totuttua naisellisempia muotoja. Olalla keikkuivat puupyssyt, joissa oma syntymäaika sarjanumerona. Se on blondinkin helppo muistaa. Ammuntakoulutus toteutettiin kuitenkin oikeilla kivääreillä.

Protestiin, että naisten ikiä ei koskaan saa julkaista, miehet kommentoivat, että syntymäaika lienee ainoa sarjanumero, jonka nainenkin kykenee muistamaan...

Tapahtuman aluksi reservin kapteeni Matti Jokitalo kertoo miksi kertausharjoitusryhmä Mimmit on kutsuttu kokoon. ”Keski – Suomen alueelta on löydetty henkilöitä, joilla ei ollut henkilöllisyystodistusta, he puhuivat huonosti suomea eivätkä osanneet kertoa miksi ovat tänne tulleet. Niinpä päätettiin pikakoulutuksella koota isänmaallisista naisista joukkoja ja kutsua ylimääräiseen kertausharjoitukseen. Kouluttajina lisäkseni toimivat vänrikki Hilliaho ja vänrikki Parviainen. Sotilaan peruskoulutus on yhtä kuin tottelevaisuuskoulutus. Joukon tulee suojata itsensä majoittumisineen ja estää ulkopuolisen joukon pääsy alueelle. Yliluutnantti Juujärvi pitää yleiskatselmuksen ja kertoo sotilaan oikeuksista ja velvollisuuksista”, Jokitalo toteaa. ”Tulitte sotilaiksi sillä hetkellä, kun kirjoititte nimenne asiakirjaan. Sotilaalta vaaditaan täysin ehdotonta kuuliaisuutta. Kotona olette ehkä harjoitelleet käskyvaltasuhteita. Perheenäiteinä olette tottuneet olemaan käskijöinä, mutta nyt te olette käskettävinä. Laki kuitenkin suojaa sotilasta käskyjen väärinkäytöltä”, lohduttaa Juujärvi. On tosin annettu ymmärtää, että joka ei ilmesty määräaikaan mennessä paikalle, joutuu vessanteko-osastoon. Se lienee sallittua kuritoimenpidettä, jossa lakiin on turha vedota.

Ennen maastoon siirtymistä pidetään sulkeiset ja harjoitellaan marssimista. Sotilasmusiikin soidessa on hyvä lähteä tarpomaan kohti harjoitus - ja leiripaikkaa. Koska Mimmit on kutsuttu kertausharjoituksiin ilman armeijakokemuksia, arvelemme ampumisharjoituksen koittaessa noin 50 metrin matkan tauluihin aivan ylitsepääsemättömäksi asiaksi. Varmuuden vuoksi autot siirretään näköpiirin ulkopuolelle ja harjoituslaukaukset kajahtavat. Pian päästään varsinaisiin kymmeneen kilpailulaukaukseen. Ei ole pelkoa autonrenkaiden puhkomisesta, vaan laukaukset napsahtelevat tasaisesti keskelle taulua. Kahdeksan kymppiä ja kaksi ysiä, lieneeköhän allekirjoittanutkin väärällä alalla? Nähdään jopa useita kympin suorituksia, valioampujia nämä Mimmit. Myös pioneeriharjoitus, sillanrakentaminen puron yli tapahtuu ripeästi ja kekseliäisyyttä käyttäen.

Bloginpitäjän taulu. Tummat pyörylät harjoituslaukaksia.

Iltapalan aikaan alokasjoukko hyökkää innolla paikalle saapuvien voileipätarvikkeiden kimppuun.
”Tehdään eväitä, ei tiedä saadaanko huomenna mitään, kun miehet ovat kokkeina”, joku alokas hoksii. Valmiita sämpylöitä valmistuukin tulevan yön vahvistukseksi aimo keko. Määräysvaltasuhteiden kertomisesta huolimatta sanomista piisaa. ”Suomalainen sotilas jurputtaa aina, oli se sitten mies tai nainen”, joku miehistä heittää. Eräs alokas ehdottaa pitäisikö jo laittaa kamiinoihin tuli ja kyselee kuka osaa laittaa tulen. ”Sehän menee harakoille, jos nyt laittaa, se ei ole mikään varaava takka”, toinen alokas opastaa. Merkillistä on, että kun vessanpyttyä ei ole, ei ole tarvettakaan. Yksi alokas kuitenkin varovasti kyselee onko joku paikka sovittu vessanpaikaksi.

Puolen yön lähetessä suloinen lämpö on levinnyt telttaan, lievää savuhaittaa on tosin havaittavissa. Ennen telttaan sukeltamista on kuitenkin luvassa vielä harjoitus yön varalle. ”Levittäydytään niin, että jokaisen välissä on noin 5 metriä, että vihollinen ei ammu kaikkia kerralla. Makuulle vaan ja hyvä asemapaikka”, kapteeni komentaa. ”En olekaan tämmöisessä maastokosketuksessa ikinä ollut. Onkohan täällä käärmeitä”, eräs alokas kyselee. ”Oletteko valmiita ottamaan vastaan hyökkäävän vihollisen”, kyselee kapteeni käärmeasiaan kantaa ottamatta. Yhden jälkeen yöllä tieltä kuuluu hurinaa. Vihollinen tuleekin nykyään autolla. Vartiovuorossa olleet alokkaat kuuluttavat hälytyksen. Osa alokkaista kääntää kylkeä teltassa. Kapteeni antaa armon käydä oikeudesta eikä sanktioita tule.

Harjoituksen päätteeksi parhaat ampujat palkitaan armeijan muonapakkauksilla. Myös yöllisessä hyökkäyksessä miinaan kävellyt saa palkinnon urhoollisuudesta, vaikka todellisuudessa kyseinen alokas oli tapahtuneesta vain hyvillään, tiesihän se pääsyä takaisin makuupussin suojiin. Koska kyseessä ovat epäviralliset harjoitukset, on salasanakin varsin hempeää laatua. Kapteeni Jokitalo kertoo, että lähestyttäessä leiripaikkaa ja vartijan kysyessä salasanaa alokas vastaa: Doni. Johon vartija vastaa: Kulta. Ilmeisesti kapteeni odottaa itse pääsevänsä useinkin lausumaan tunnussanaa, sillä Doni on hänen joukoissa rymyävän vaimonsa lempinimi. Vaikka viholliselle ei anneta tuumakaan periksi, vaikuttaa siltä, että myös karskin sotilaan sisällä sykkii lämmin ja inhimillinen sydän. Siitä kertonee myös onnistuneen harjoituksen päätteeksi tapahtuva osallistujien palkitseminen hehkuvilla ruusuilla.

Jk: Harjoitus ei ollut maanpuolustusjärjestöjen järjestämä virallinen kertausharjoitus, vaan järjestäjinä toimivat huumorintajuiset perheen isät pilke silmäkulmassa.