Totuus lööppien takaa

Kuuntelin taannoin radio – ohjelmaa, jossa joku vanha journalisti kertoi, että se on 40 000 lisää myyntiä, jos on Matista lööppi ja kansikuva. Haastateltava arveli, että Matti on uhri, mutta sanoi, että tässä tapauksessa on onnellista, että Matti itse ei ehkä tajuakaan miten uhri hän on. Varmasti on niin, että läheskään kaikilla julkaistuilla jutuilla ei ole hänen hyväksyntäänsä. On omakohtaista kokemusta siitä, miten mitättömästä jutusta voidaan repiä lööppeihin aihe.

Matti ja Mervi ovat viihdyttäneet kansaa lukuisilla lööppiuutisilla. Milloin on erottu vahingossa, kun ei ole muistettu vetää eroanomusta pois ja on jouduttu avioitumaan uudestaan. Sillä naimisissahan nämä kyyhkyläiset kaikesta huolimatta tahtovat olla. Milloin on kaaduttu käsi kädessä ruusupuskaan, niin että kasvot ovat verinaarmuilla. Heistä julkaistuja lööppejä on varmasti tuhansia. Matti on Muuramessa aika tuttu näky, eräältä paikalliselta motellihevostilalta löytyy hänelle aina yösija. Muutamia vuosia sitten Matti istuskeli mielipaikassaan Muuramen ainoan ravintolan terassilla ja kirjoitti nimmareita koululaisille, joita kiemurteli jonona hänen edessään. ”Muuramen penskat! Urheilu on tärkeää, se jatkaa elämää”, oli Matti tyttären kertoman mukaan evästänyt nuorisoa. Ei se kyllä niinäkään päivinä lööppejä katsoen siltä näyttänyt. Muutaman kymmenen metrin päässä S- marketissa lööpit kirkuivat: ”Matti kertoo: Asun hevostallissa!”

Eräänä päivänä lööpeissä ei nähtykään Mattia ja Merviä vaan Laululeijonat. Juhlavasti tummat puvut ja solmiot päällä Suomen lipun kanssa kuvassa poseerasivat. Vieressä luki: Juhlivaa mieskuoroa ammuttiin haulikolla. Lehden kannessa oli kuva ja sisäsivuilla melkein aukeaman juttu.
Ensinnäkin jo lööpissä annettiin harhaanjohtava kuva siitä, että kuva olisi tilanteesta, jossa ammuskelu olisi tapahtunut. Kuva oli Laululeijonien nettisivuilta ja tapahtumahetkellä kaikki olivat arkisissa vetimissään eikä Suomen lippuakaan ollut näkyvissä. Mutta olihan siinä totta siemenen verran: Juhlivaa mieskuoroa ammuttiin kyllä haulikolla.

Kuoro oli siis saanut valmiiksi isänmaallisen levynsä ja sitä oltiin juhlistamassa erään seurakunnan leirikeskuksessa. Oli pyydetty asianmukaiset luvat ilotulitukselle rantalaiturilta klo 23. Joku naapuri ei tähän ilonpitoon kuitenkaan ihastunut vaan ilotulituksen loputtua valtavat jysäykset jatkuivat, kun hän alkoi ammuskella haulikolla laiturille. Kaikki aivan rannassa olleet tunsivat miten hauleja ropisi rantakaislikkoon ja yksi raapaisi erään Leijonan poskeen jäljen. Tämä Leijona, joka sattui olemaan lakimies ja tunsi oikeutensa, soitti välittömästi poliisit paikalle.

Lehdessä uutisoitiin, että porukka, varsinkin naiset olivat poliisien tullessa paikalle, paniikinomaisessa tilassa. Totuus on vähän toisenlainen. Kun poliisit lopulta sinne syrjämökille tulivat, kielsivät he ketään liikkumasta saunan lähettyvillä, jonka edustalla ammuskelu oli tapahtunut. Tällöin jouduimme kertomaan, että suurin osa naisista oli paraikaa saunassa ja uimassa siltä samaiselta laiturilta. Naarasleijonat eivät ole aivan sitä herkkähipiäisintä porukkaa!
Jutuilla on tapana muuttua matkalla. Kalevan kolumnissa oli viitattu tapahtuneeseen ja kolumnisti kirjoitti miten mieskuorolaulu jakaa mielipiteitä kahtia. Hänen mukaansa tyyppi, joka alkoi ammuskella laulavien Laululeijonien joukkoon, ei ollut näitä mieskuorolaulun ystäviä. Tuosta olisi jos voinut loukkaantua. Ei ne nyt sentään niin huonosti laula, että pitää haulikolla yrittää hiljentää.

Olin tuona lööppipäivänä Tampereella reissussa ja pysähdyin iltasella muutamalle kioskille kerjäämään lööppejä. Kun tulin kotiin keltaiset aarteet kainalossani, siippa ihmetteli, olenko todellakin vajonnut noin alas. Vastasin, että saaliit ovat joskus vielä Leijonien keskuudessa kuumaa kamaa. Ei sitä monesti lööppeihin pääse/joudu ja vielä Kimi - serkun kanssa samana päivänä. Seuraavana päivänä lööppejä koristi jo tutun mäkikotkan kuva. Ei ollut tapahtunut ilmeisesti edes mitään Leijonien ampumisvälikohtauksen tyyppistä pientä draamaa, josta repiä otsikoita.