Ich liebe Dich!

Viime viikolla lennähdimme Moseljoelle. Olimme varanneet tukikohdaksemme talon puolesta välistä jokea, siitä olisi hyvä tehdä retkiä joka suuntaan. Saksalaisten ystävällisyys teki vaikutuksen heti ensimmäisen illan aikana. Etsimme kotiamme, suurempi reitti oli tukittu tulevien viinijuhlien järjestelyiden takia, joten eräs paikallisasukasta viittoi meitä tulemaan hädin tuskin auton levyisistä raoista talojen välissä. Kyllähän siitä selvittiin, mutta veronsa se vaati. "Meidän" talomme vieressä näkyy kaksi taloa aivan limittäin ja lomittain. Täällä ei ole ollut takavuosikymmeninä kaavan kanssa niin justiin. Pihaa talossa ei ollut sen vertaa, että auton olisi voinut jättää siihen, joten veimme se aina naapurikirkon parkkiin.



Siellä kotimme on jossain tuon kirkon kupeessa joen toiselta puolen katsottuna.


Kävi kateeksi saksalaisia, jotka saavat iskeä purukalustonsa noin edullisiin eineksiin. Ylipätään ruokien hintataso myös kaupoissa oli ehkä puolet siitä mihin täällä kotimaassa on tottunut. Ravintoloiden ruokalistojen hinnat kääntyivät poikkeuksetta Saksan eduksi.

Kotikylämme nimi oli Zell. Sitä lähellä on yksi Moseljokivarren upeimmista kylistä: Bernkastel- Kues.

Kirkko keskellä kylää viinitarhojen ympäröimänä on aidointa Saksaa tällä puolen maata.

Puuskutimme 600 metriä vuorenrinnettä ylös tälle linnalle päästäksemme vain huomataksemme että viime metreillä eräs pirssi pyyhkäisi ohitse ja asettui linnan viereiselle parkkipaikalle. No, laitoimme kuskin hakemaan auton, vaikka alamäkeen taivaltaminen on huomattavasti helpompaa sillä matkassa oli eräs raskautettu ihminen, jota halusimme säästää.

Kotimme nurkilla oli kylttejä kertomassa että kelttiläiset viinijuhlat alkavat viikonloppuna aivan ikkunamme alla.

Pyörähdimme Luxenburgissa Villery&Bochin tehtaanmyymälässä. Oli niin edullista, että jopa siippa yllytti ostamaan lusikoita, kakkulapioita ym. tuikitarpeellista. Kelpaa jouluapöydässä lipoa riisipuuroa ja leikata kaakkua.

Nämä kaakkuset taisivat olla tyrkyllä Luxenburgin kahvilassa.

Trier on Saksan vanhin kaupunki ja varsin kaunis sellainen.

Ja niin alkoivat juhlat kotikadullamme. Tämä tätönen pyöritti tuota ilmeisesti rypäleisiin liittyvää vempelettä vuoroin gladiaattorin, vuoroin viikingin kanssa.

Yhtään juopunutta ei näkynyt ja tunnelma oli hieno. Jos sama kolmepäiväinen juhla järjestättäisiin Suomessa olisi näky hieman toisenlainen. Viinikin on viisasten juoma ja niitä viisaita on rakkaassa kotomaassamme hyvin vähän.

Erilaisia ruokia tarjoavia pisteitä oli lähistöllä kaksitoista. Ollessamme menossa erääseen, eräs viikinki kysyi minkä ikäisiä olemme ja arveli että 63. Onneksi hän nykäisi perään sen olleen vain tsoukki. Nimittäin paikka minne olimme menossa näytti olevan paikallisen Marttakerhon piste.

Tämä viikinki arveli meidän tulleen juhlimaan Tanskasta.

Iltayön tunnelmaa. Miehet roikkuvat ikkunassa seuraamassa juhlia. Teija on vaipunut sohvan syleilyyn.

Sama huone päivänvalossa.

Cochemin jo ennen hyväksi havaittua leivostarjontaa piti käydä tutkimassa.

Cochemin kaunista kylää. Oikealle näkymättömiin jää kylän yläpuolella kohoava linna.

Burg Elz (joka ei ole Cochemin linna) on yksi Saksan suosituimmista linnoista. Sitä rakennettiin 500 vuoden ajan, joten rakennustyylejä on useita. On erkkeriä ja parveketta joka lähtöön. Linna on laaksojen välissä korkea kukkulan laella. Sijainti oli hyvä, linnaa ei koskaan valloitettu saati tuhottu. Valloittamatta se oli jäädä meiltäkin, sillä sitä oli hyvin vaikea löytää. Löysimme kohtuudella parkkipaikan josta näytti lähtevän kävelypolku linnaan. Sattuneesta syystä emme kuitenkaan arvanneet lähteä testaamaan polun pituutta, vaan jatkoimme linnakylttien mukaan. Ajoimme melkoisen ympyrän pitkin maaseutua, vähintään toistakymmentä kilometriä kunnes saavuimme parkkipaikalle. Matkaa oli vielä 2 kilometriä, mutta pikkuinen bussi vei linnalle ja sieltä takaisin. Jälkikäteen on selvinnyt että tuosta kävelypolulta olisi linnaan ollut peräti yksi kilometri.

Saksa teki taas unohtumattoman vaikutuksen. Saksalaisten ystävällisyys ja kohteliaisuus, upeat maisemat, edullinen hintataso, hyväkuntoiset tiet saivat taas uusia ihailijoita. Historiaan höyrähtänyttä keskiaikaiset linnat houkuttavat aikamatkalle ritariaikaan. Saksassa menneisyys on elävänä läsnä.

Voisin sanoa Saksanmaalle: Ich liebe Dich!