Menneen ajan tunnelmissa Porvoossa

Kävimme siipan kanssa pikku lomasella Porvoossa ja Espoossa. Porvoon vanha kaupunki on aina yhtä ihastuttava kapeine mukulakivikujineen, kahviloineen ja putiikkeineen.



Porvoon valtiopäivien 200 vuotis juhlavuosi näkyy kaupungissa monella tapaa. Eikä suotta, vuonna 1809 Suomi nostettiin kansakunnaksi kansojen joukkoon, kun pitkä Ruotsin vallan alla olo päättyi ja Suomesta tuli suuriruhtinaskunta, jonka päämies oli Venäjän keisari.



Oppaat olivat valmiina viemään valtiopäiväteeman mukaiselle kierroksella ja olivat pukeutuneet eri aikakausien asuihin.

Raatihuoneen ympäristö toimi tapahtumien näyttämönä kaksisataa vuotta sitten.



Restaurointimestari Airi Kallio muutti vanhaan Porvooseen vuonna 1981 ja ryhtyi kunnostamaan ostamiaan lähes parisataavuotiaita kiinteistöjä. Airi Kallio on entisöinyt useita kirkkoja ja lukemattoman määrän antiikkisia huonekaluja. 1982 hän perusti Porvoon restauroinnin ja vuotta myöhemmin aloitti toimintansa Tee – ja kahvihuone Helmi. Loppu onkin historiaa. Cafe Helmen herkuista on käynyt nauttimassa lukematon määrä uniikin kahvilamiljöön ystäviä. Ihmiset tulevat matkojen päästä aistimaan vanhan Porvoon tunnelmaa ja historiaa, jota Porvoo on täynnä. Tuli tuhosi vuonna 1760 kolme neljäsosaa kaupunginosasta. Suurin osa vanhan kaupungin kiinteistöistä onkin rakennettu tulipalon jälkeen. Talot on pyritty kunnostamaan 1700 – ja 1800 – luvun hengen mukaisesti. Nykyisen Tee – ja kahvihuoneen tilat ovat toimineet myös majatalona ainakin 1800 –luvun loppupuolella.

Suuri osa turisteista tietää suunnata askeleensa Helmeen, jossa kaikkialla näkyy asialle omistautuneen, ammattitaitoisen ja persoonallisen omistajan kädenjälki. Värit, huonekalut, astiastot ja koristelut luovat kokonaisuuden, jonka veroista on vaikea Suomesta löytää. Leivonnaisten laadusta ei tingitä koskaan. Voita, sokeria, kananmunia tai kermaa ei säästellä leivonnaisten ja kakkujen valmistuksessa. Airi Kallion ajatusmaailman mukaisesti hyvän maun lisäksi ulkonäkö on jo puoli ruokaa. Listalta löytyy mm. suussa sulava kolmen suklaan kakku, Helmen Toscakakku, Pariisi – Porvoo mansikkatorttu ja suolaisia piirakoita unohtamatta tietenkään kaupungin oman miehen lempileivonnaista Runebergin torttua. Tortun resepti saatiin vanhalta porvoolaiselta suvulta jo parikymmentä vuotta sitten ja sitä on hieman muunneltu. Runeberg aloitti mielellään päivänsä paksulla sylinterinmuotoisella leivoksella, joten torttua alettiin nimittää runoilijan mukaan. Yhdestä kahvilan salongista on omistettu Runebergille ja Romanov – huoneen seinällä on Venäjän hallitsijoiden muotokuvia 1300 – luvulta 1900 – luvun alkuun sekä Aleksanteri I Porvoon valtiopäivillä, jotka pidettiin aivan Helmen naapurissa.

Istuimme iltaa Laila - ystävän kotona.



Ottiliana - kummityttö oli salassa kasvanut nuoreksi neidoksi...



Noora oli käymässä Jerome -poikansa kanssa.


Illalla ajoimme Espooseen, jossa oli pihasauna lämpimänä. Muumitalo oli kattoa vaille asuttavassa kunnossa.

Tullessa piipahdimme Aulangolla, joka on kesäisin upea paikka Hämeenlinnan kupeessa.

Kankaisten marjatilalla nautittiin lomamatkan viimeiset kahvit ja ostettiin kotiin tuliaiseksi makoisia mansikoita.

Pieni tipuparka kökötti ripitettävänä laatikon nokassa...

Rippijuhlaa

Talosta löytyy enää yksi rippikoulun käymätön ihmislapsi, sillä Danielin rippijuhlaa vietettiin kesäkuussa.

Vasemmalla ystävänsä Juha ja itse päivänsankari.

Sonja ja Ansku






Myös Paula - ja Juha kummit olivat päässet paikalle

Illalla kokoonnuttiin Kauppiin kahdeksan perheen voimin tuoreita rippilapsia juhlimaan.


Harrin ja monen muun kelpasi lappaa evästä lautaselleen sillä kaakkuja tuli monenmoisia.

Rippilapset viihtyivät tietysti yhdessä.



Mikon nelikymppislahjaksi meiltä kulkeutunut Sauli on todistetusti ollut hyvässä hoidossa ja on mitä mahtavin kolli...

Anni Bloqvistin jalanjäljillä Ahvenanmaalla

Anni Blomqvist on ikuistettu myös postimerkkiin.

Keskikesällä Ahvenanmaalla tuntuu ja maistuu vahvasti kesältä. Maarianhamina, jonka Venäjän tsaari Aleksanteri I perusti ja nimesi vaimonsa Marian mukaan, kuhisee iloisia, lomatunnelmasta nauttivia ihmisiä. Maarianhamina tuntuu kesäaikaan hyvin kansainväliseltä paikalta. Ahvenanmaan omaleimaisuus on silti aistittavissa kaikkialla. Satamassa värien kirjo on hengästyttävä. Kun lähtee kaupungista kohti saaren sisäosia, ainutlaatuinen luonto lumoaa. Joka mutkan ja notkelman takaa voi odottaa löytävänsä jotakin mielenkiintoista. Punamultaiset hyvin hoidetut talot ja puutarhat kumpuilevassa maastossa ovat tyypillisintä ahvenanmaalaista maisemaa. Myös ensimmäistä kertaa Ahvenanmaalla vierailevat olivat vaikuttuneita näkemästään ja kokemastaan. Heinäkuusta huolimatta tungosta ei ollut missään. Saarilla sai olla aivan omissa oloissaan.



Matkalla on tietenkin tapana tutustua tärkeimpiin nähtävyyksiin, joista Sund on saanut itselleen kaikki maakunnan tunnetuimmat käyntikohteet. Kahden linnoituksen rauniot, pari hienoa museota, merkittävän keskiaikaisen kirkon eikä maisemiakaan voi moittia. Kastelholman linnasta on ensimmäinen maininta vuodelta 1388, mutta sitä on rakennettu jo vuosisatojen ajan. Linnan takana sijaitseva Jan Karlsgårdenin idyllinen museoalue rakennettiin kertomaan ahvenanmaalaisesta talonpoikaiselämästä 1800-luvulla.


Ajelimme ensimmäiseen yöpaikkaamme, Suomen läntisimpään kuntaan, Eckeröön, joka komeilee Pohjoismaiden aurinkotilastojen kärjessä. Huristelimme mutkaista postitietä, jota pitkin talonpojat kuljettivat postia pätkän kerrallaan. Yksi Ahvenanmaan massiivisimmista rakennuksista löytyy Eckeröstä. Kun Venäjä sai Suomen haltuunsa 1809, tsaari Aleksanteri I halusi rakentaa autonomisen Suomen läntisimpään kolkkaan erityisen komean postitalon, jota ruotsalaiset kateellisina katselisivat mereltä päin. Rakennus valmistui v.1828 ja sen suunnitteli C. L. Engel. Tuohon aikaan kuviteltiin postin kulkevan aina Eckerön kautta.





Engelin suunnittelema Eckerön komea postitalo.


Saltvikin viikinkimarkkinoilla Ahvenanmaalla syödään silakkahampurilaisia, värjätään lankaa ja tehdään historiaa eläväksi. Tapahtuma kerää vuosittain paikalle alan harrastajia monista eri maista.


Vuonna 1977 Saltvikistä löydetty vanha viikinkiaiheinen neula innosti saltvikiläisiä tutkimaan omaa muinaishistoriaansa. Harrastuksen ympärille perustettiin Fibula – yhdistys. Ensimmäiset viikinkimarkkinat pidettiin muutaman harrastajan voimin vuonna 1990. 23 -25. 7.2009 pidetyt markkinoille odotettiin 10 000 kävijää. Markkinat ovat kasvaneet historiallisesti elämykselliseksi jättitapahtumaksi. Markkinapaikka on rakennettu tarkkaan vastaamaan muinaisia viikinkimarkkinoita. Vuosien mittaan alueelle on kohonnut pysyviä rakennuksia, tarkoituksena on että markkinoiden ympärille muodostuu oikea viikinkikylä, joka voi olla ympärivuotisessa käytössä.



Käymme leirissä markkinoita edeltävänä päivänä. Paikkoja valmistellaan, pikkutulia näkyy siellä täällä, monista eri maista tulleet alan harrastajat valmistavat ruokaa perheelleen. Rekisterikilvistä voi päätellä paikalle tulleen Puolasta, Ruotsista, mutta myös Suomesta on muutamia ryhmiä. ”Suomessa historian elävöittäminen on vielä aika uutta”, lankaa värjäävä alan harrastaja kertoo. Ruotsalaisen perheen äiti ompelee käsin pellavaista paitaa pienelle trikoopaidassa vilistävälle pojalleen. ”On tärkeää saada kaikki valmiiksi ennen kuin tapahtuma varsinaisesti alkaa”, hän toteaa. Työmenetelmät ovat vanhoja ja asukkaat ja kojujen myyjät ovat pukeutuneet viikinkiasuihin. Luppoaikana heitetään tikkaa, ammutaan jousella tai lauletaan yhteislauluja.

Tämä ei ole viikinkien ruokaa, vaan meidän toisen illan juhlapöytä, joka syötiin roomalaisittain maassa istuen ja makoillen.

Tänä vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta Myrskyluodon Maijan kirjoittajan Anni Bloqvistin syntymästä. Åke Lindman ohjasi kirjojen pohjalta tehdyn tv-sarjan ja sävelsi sarjaan tunnusmusiikin. Annista tuli kuuluisuus jonka luona kävivät niin Koivisto kuin Kekkonenkin Ahvenanmaan matkoillaan.


Kirjailija asui koko elämänsä Vårdön kuntaan kuuluvalla Simskälan saarella. Simskälaan matkustaa kesäisin useita turistibusseja, monelle Ahvenanmaa tuo mieleen ensimmäisenä Myrskyluodon Maijan. Kirjailijan elämä oli monessa suhteessa samanlainen kuin Maijan. Meri antoi ja meri otti.


Anni Blomqvistin koti sekä hänen elämänkertansa kirjoittaja Ann-Gerd Steinby.

Seinällä on kuvia kirjailijan miehestä ja pojista. Aviomies Valter ja vanhempi poika Tommy hukkuivat myrskyssä kalastusreissullaan vuonna 1961. ”Se oli kauhea tragedia. Samana yönä hukkui kaksi muutakin kalastajaa”, Bloqvistin elämänkerran kirjoittaja Ann – Gerd Steinby kertoo. Jäädessään kahdestaan 15- vuotiaan Bengtin kanssa Anni alkoi kirjoittaa. Myös nuorempi poika löydettiin hukkuneena vuonna 1987. Eräässä kuvista on Mauno Koivisto. Hän kävi juomassa kirjailijan kanssa lasilliset mehua. Monissa kuvissa kirjailija on kansallispuku päällään. ”Annilla oli tapana pukeutua kansallispukuun saadessaan hienoja vieraita”, Steinby kertoo.

Anni Bloqvistin syntymäkoti Simskälan saarella.

Kirjailija kuoli vuonna 1990. ”Ajatuksen kotimuseosta Anni sai käydessään Runebergin kotimuseossa Porvoossa. Hän halusi, että hänen kodistaan tehdään elävä museo. Ajatuksena oli, että täällä asuu aina joku saaristosta kertova kirjailija ja esittelee taloa”. kertoo Steinby joka asui miehensä kanssa talossa 18 vuotta. Miehensä kuoleman jälkeen Steinby muutti Maarianhaminaan, mutta esittelee taloa haluttaessa. Vierailimme myös kirjailijan haudalla. Hänen taustansa tietäen ymmärtää miksi muistolauseeksi kiveen on valittu ”Eikä merta enää ole”.



Reissu oli virkistävä, mutta loppumatkasta uni voittaa.

Ja varmasti - vastaamme uudestaan Ahvenanmaan kutsuun.

Heinäkuussa

Heinäkuussa maistuvat Airin komeassa kartanossaan tarjoamat kahvit erityisen makoisilta.

Heinäkuussa kuulostavat Julma - Juhan tarinat erityisen värikkäiltä, yhtä värikkäitä ovat hänen maalauksensa. Mutta julma Juha ei juoksuaikaisesta lempinimestään huolimatta ole.

Vielä nousee polvi vaikka Euroopan mestaruuden voittamisesta alkaa olla kohta neljäkymmentä vuotta...






Heinäkuussa myös vohvelit ovat herkullisimmillaan. Lasikuistille kokoontui tyttöjoukko nauttimaan vohveleista erilaisten päällisten kera...

Ohikulkiessaan kannattaa poiketa sisustusliikkeisiin. Vitikkalan kartanossa Jämsässä saa myös kahvihampaan kolotuksen hoidettua pois päiväjärjestyksestä.



Heinäkuussa on tapahtunut paljon muuta, jotka vaativat oman bloggauksensa.